Nyt olen ollut taas jännän äärellä oikein huolella enkä edes tiedä mistä aloittaisin! Aloitan vaikka asuntojutuista. Olen vakaasti päättänyt ryhtyä asuntovelalliseksi ja mulla on kiikarissa juuri sopiva rivitaloasunto jota menen maanantaina katsomaan. Pankissa täytyy käydä vielä henkilökohtaisesti keskustelemassa, mutta alustavasti selvittelin että mulle irtois näillä tuloilla ja ilman takaajia noin 55t € lainaa. Joten hyvää vauhtia olen siis ryhtymässä kunnon kansalaiseksi ja muuttamassa kaupungista landelle. Ja ette usko kuinka helpottavaa koko tää prosessi on! Ei täällä kaupungissa ole mitään sellaista, minkä takia haluaisin jäädä tänne asumaan. Työmatka toki pitenee, mutta se nyt on pieni hinta siitä että pääsen omaan rauhaan ja elämä helpottuu kaiken kaikkiaan niin monella eri tasolla.
Sunnuntaita odotan kun kuuta nousevaa. Sillon pääsen taas ajamaan auto + traileri-yhdistelmää keskimäärin 800km ympäri maata. Tiedossa on ainakin pysähdykset ja lastaukset Hämeenkyrössä ja Karjaalla. Ponipojat tulee kotiin! Pääsen pihassa sitten ottamaan tyypit heti alkuviikosta uusimmalla ostoksellani.
Ja ihan oikeasti, mulla ei ole kohta hiuksia päässä! Värjään hiuksiani näköjään lähes päivittäin. Yritän edelleen äärimmäisen hanakasti saada oranssia pehkoa pinkiksi jälleen. Toisin päin kesti pitkälti toista viikkoa ja vaati viitisen värjäyskertaa. Eilen erehdyin laittamaan mandariinin/kuparin sävyisen värjäävän hoitoaineen jo lupaavassa vaiheessa olevan värin päälle ja palasin rytinällä alkupisteeseen... Harmittaa! Suunnittelen jo mitä väriä laitan pinkin jälkeen kun joskus saan tämän oikeasti pinkiksi. Kokeilulistalla ovat omenanvihreä ja turkoosi. Rakastan suoravärejä ja Angels & Devils - nettikaupasta saa ehdottomasti parhaat!
Ja tunteet alkaa erästä kohtaan viiletä. Tilalle on tulossa välinpitämättömyys ja oikeastaan myös jopa halveksuntaa. Tai no, ei halveksuntaakaan... Haluaisin vaan auttaa ja saada ihmisen tajuamaan että nyt mennään rytinällä metsään eikä se lumipenkka enää pelasta. Mutta mäkin olen vain ihminen, enkä pysty tekemään päätöksiä toisen puolesta ja kaikista vähiten rupean pakottamaan. No, eipähän ainakaan enää tule sitä fiilistä että sydän tulee rinnasta ulos tai että sydän läpättää kun possun saparo. Epätoivo iskee silti välillä, ja silloin tekee edelleen mieli niellä niitä partateriä. Se tunne on jotenkin niin.. primitiivinen? Voiks se olla primitiivinen? Ei se oo, se on vaan niin lamauttava tunne kun näet toisen onnettomana ja tekisit mitä tahansa että saisit sen hymyilemään ja rakastamaan sua. Jopa nielisit ne saatanan partaterät, pukeutuisit pitsiin, laittaisit mekon päälle, olisit pullantuoksuinen kotiäiti, tehtailisit kääkylöitä... Ihan mitä tahansa. Siis IHAN mitä tahansa.
Sä olet mun elämäni suloisin virhe.
torstai 23. elokuuta 2012
maanantai 20. elokuuta 2012
Love is a mutt from hell
Rakkaus on rakki helvetistä, noin vapaasti suomennettuna. Jos ei muuta, niin olo on lievästi ilmaistuna helvetillinen. 38 astetta kuumetta, kurkussa kaktus ja sen pari kaveria ja järkyttävä nuha. Puhe puuroutuu ja uskomattoman kivuliaasti särkee lihaksia mm. pohkeissa ja selässä. Lisäksi oikeaan käteen sattuu aika laittoman paljon, tulehdus vetää kättä ihan olkapäästä asti. Välillä tuntuu, kun joku kaivais mun kättä sisältä päin auki moralla. Ei siitä sen enempää, töissä olen ollut kaksi päivää jo tässä kunnossa. Sulaa hulluutta ja maksimoitus idiotismia, mutta minkäs sille mahtaa.
Oikeastaan mulla ei ole mitään järkevää sanottavaa taaskaan.
Rakkaus laimenee, ja ehkä niin on hyvä. Paras antaa sen kuolla pois vaan. Mutta eihän rakkaus kuole, se vain vaihtaa kohdetta.
Kyllä se tästä. Selviän päivä kerrallaan.
Risteilystä voisin kertoa muutaman sanan. Humala jäi puuttumaan, tästä vedetään se johtopäätös että viina oli huonoa vaikka sitä olikin riittävästi. Krapulakin ilmeni vain punaisina silminä, infernaalisena väsymyksenä ja herkkyytenä hajuille. Onneksi parfyymikaupassa oltiin käyty edellisenä iltana nuuskimassa ostoslista valmiiksi. Luultiin meitä virolaisiksi, kun oltiin niin kauniita. Ja sitten ihmetteli nörtin näköinen keskivartalolihava peräkammarinpoika kun ei lämmetty, eikä millään uponnut kaaliin ettei se ole kohteliaisuus että näyttää virottarelta. HYI. Hauskaa kuitenkin oli, vaikkei me edes maihin päästy käymään. Baari meni kiinni viideltä ja me oltiin hytissä nukkumassa lähempänä seitsemää. Onneksi aamulla meitä vielä rakastettiin pelastusharjoituksella, jota kesti lähemmäs tunnin ja kuulutuksia tuli jatkuvalla syötöllä. Bussimatka kotiin oli hivenen kivulias.
Nyt on sellainen olo, että pitää katsoa uusin jakso vampyyrisarjaa ja sitten pesiytyä peiton alle nukkumaan flunssaa pois. Päässä jyskyttää aika tavalla.
Pus moi <3
Oikeastaan mulla ei ole mitään järkevää sanottavaa taaskaan.
Rakkaus laimenee, ja ehkä niin on hyvä. Paras antaa sen kuolla pois vaan. Mutta eihän rakkaus kuole, se vain vaihtaa kohdetta.
Kyllä se tästä. Selviän päivä kerrallaan.
Risteilystä voisin kertoa muutaman sanan. Humala jäi puuttumaan, tästä vedetään se johtopäätös että viina oli huonoa vaikka sitä olikin riittävästi. Krapulakin ilmeni vain punaisina silminä, infernaalisena väsymyksenä ja herkkyytenä hajuille. Onneksi parfyymikaupassa oltiin käyty edellisenä iltana nuuskimassa ostoslista valmiiksi. Luultiin meitä virolaisiksi, kun oltiin niin kauniita. Ja sitten ihmetteli nörtin näköinen keskivartalolihava peräkammarinpoika kun ei lämmetty, eikä millään uponnut kaaliin ettei se ole kohteliaisuus että näyttää virottarelta. HYI. Hauskaa kuitenkin oli, vaikkei me edes maihin päästy käymään. Baari meni kiinni viideltä ja me oltiin hytissä nukkumassa lähempänä seitsemää. Onneksi aamulla meitä vielä rakastettiin pelastusharjoituksella, jota kesti lähemmäs tunnin ja kuulutuksia tuli jatkuvalla syötöllä. Bussimatka kotiin oli hivenen kivulias.
Nyt on sellainen olo, että pitää katsoa uusin jakso vampyyrisarjaa ja sitten pesiytyä peiton alle nukkumaan flunssaa pois. Päässä jyskyttää aika tavalla.
Pus moi <3
sunnuntai 12. elokuuta 2012
Kun mies unelmoi
No niin, häistä on selvitty ja hääpari sanoi kauniissa tilaisuudessa kirkossa toisilleen sen, mitä meidät kutsussa pyydettiin todistamaan, eli "Tahdon.". Kyllä he tahtoivat ja saivat toisensa. Kaunis pari, morsiammella mielettömän upea mekko, tarjoilut ja juhlafiilis kunnossa. Aikuisten kaikkea muuta kuin pömötyshäät. Vapautunut ja rentoutunut fiilis, ei pahemmin piitattu siitä että etikettirikkeitä ilmeni varsinaisella rytinällä. Hyviä kuvia saatiin aikaiseksi ja serkkukuva on ehkä parhautta pitkään aikaan, yhtä lukuunottamatta oltiin kaikki serkut edustettuna.
Ja tällä päivämäärällä olen tehnyt kaupat aivan ihanasta shetlanninponista. Siitä toisessa blogissani lisää.
Ei mulla varmaan ole taas mitään sen kummempaa blogattavaa. Voisin valittaa siitä pitkät tovit, että facebookin aikajanalla ei saa piilotettua kaikkia vanhoja julkaisuja. Mutta ehkä sillä ei ole niin merkitystä, olen kohta muutenkin vapaa.
Haaveilen uudesta tukasta, haluaisin kokeilla seuraavaksi sinistä tai vihreää tuon nyt oranssin tilalle. Sininen olis ehkä se parempi. Onneksi kukaan ei töissä karsasta vaikka oliskin vähän villimmän värinen tukka. Pääasia taitaa olla että hiukset löytyy eikä silläkään ole loppupeleissä niin merkitystä.
Ulkona tuoksuu jo syksy. Tää syksy on kuitenkin erilainen kuin aikaisemmat. Tänä syksynä mulla on niin paljon uutta ja ihanaa elämässäni. On uutta ponia, on uusia haaveita ja ennenkaikkea on rakkautta. Niin toivotonta kuin se onkin, niin mun elämällä on merkitystä kun rakastan. Mun elämällä on arvoa ja mulla itselläni toivoa niin kauan kun mulla on jotain mitä rakastaa. Talvi ei pelota yhtään niin paljon kuin viime vuonna, monestakin syystä. Nyt tunnistan jo tunteen kun pitää hakea apua. Ja olen heittänyt painolastia menemään. Uskon, että nyt jaksan ja selviän.
Aion lähteä tiistaina risteilylle Tallinnaan bilepaatilla. Olen sen ansainnut. Kesäkausi töissä päättyy ja sitä sietää juhlia. Ja täytyyhän sitä kesällä käydä edes jossakin. On sitten syksy aikaa lorvia kotona ja ajella porukoille ja värkätä ponien kanssa. Hymy tulee huulille väkisin!
Ja tällä päivämäärällä olen tehnyt kaupat aivan ihanasta shetlanninponista. Siitä toisessa blogissani lisää.
Ei mulla varmaan ole taas mitään sen kummempaa blogattavaa. Voisin valittaa siitä pitkät tovit, että facebookin aikajanalla ei saa piilotettua kaikkia vanhoja julkaisuja. Mutta ehkä sillä ei ole niin merkitystä, olen kohta muutenkin vapaa.
Haaveilen uudesta tukasta, haluaisin kokeilla seuraavaksi sinistä tai vihreää tuon nyt oranssin tilalle. Sininen olis ehkä se parempi. Onneksi kukaan ei töissä karsasta vaikka oliskin vähän villimmän värinen tukka. Pääasia taitaa olla että hiukset löytyy eikä silläkään ole loppupeleissä niin merkitystä.
Ulkona tuoksuu jo syksy. Tää syksy on kuitenkin erilainen kuin aikaisemmat. Tänä syksynä mulla on niin paljon uutta ja ihanaa elämässäni. On uutta ponia, on uusia haaveita ja ennenkaikkea on rakkautta. Niin toivotonta kuin se onkin, niin mun elämällä on merkitystä kun rakastan. Mun elämällä on arvoa ja mulla itselläni toivoa niin kauan kun mulla on jotain mitä rakastaa. Talvi ei pelota yhtään niin paljon kuin viime vuonna, monestakin syystä. Nyt tunnistan jo tunteen kun pitää hakea apua. Ja olen heittänyt painolastia menemään. Uskon, että nyt jaksan ja selviän.
Aion lähteä tiistaina risteilylle Tallinnaan bilepaatilla. Olen sen ansainnut. Kesäkausi töissä päättyy ja sitä sietää juhlia. Ja täytyyhän sitä kesällä käydä edes jossakin. On sitten syksy aikaa lorvia kotona ja ajella porukoille ja värkätä ponien kanssa. Hymy tulee huulille väkisin!
perjantai 10. elokuuta 2012
Onni
Tänään haluan kirjoittaa teille onnesta, rakkaat pampulat. Tänään minä olin onnellinen niin pienistä asioista, kuten vaikkapa siitä että kahvi maistui hyvältä tai että tein ihmisen iloiseksi. Sellaisista hyvin yksinkertaisista asioista. En muista koska olin viimeksi näin hirveän tasapainoisen ja onnellisen tunteen vallassa. Hallitsen taas omaa elämääni eikä tarvitse enää teeskennellä tai peitellä sitä mitä olen tai joskus olin. Elämässäni on niin paljon faktoja jotka haluavat ulos ja haluan kertoa niistä, haluan puhua ihan kaikesta siitä mitä on tapahtunut ja miksi minut on kolhittu tämmöiseksi. Mutta se ei liity onneen.
Monet miettivät mitä se sellainen onni on. Toisista onnen saa rahalla, materiaalilla, omistamalla, ylipäänsä mammonalla. Minusta onni tulee jokapäiväisistä asioista. Ihan pienistäkin. Minä olin onnellinen kun roskiin heitettävästä suklaakakusta (minä inhoan kakkuja ja suklaata) löytyi minulle monta herukkaterttua syötäväksi. Ja näköjään kissani saa onnen ihan sillä että se kaivautuu vaatekasaani ja nukkuu siellä. Ilmeisesti tuoksuu riittävästi minulta ja läheisriippuvainen mutta epäluuloinen kissa kokee olonsa turvalliseksi. Johan meillä onkin yhteistä taivalta pari vuotta takana... Vieläkään se ei tule syliin kuin äärimmäisessä vahingossa, mutta lähellä tykkää muuten olla.
Onnikin on niin outoa ja ailahtelevaa toisinaan. Jos joku olisi vuosi sitten kertonut, että löydän itseni tästä nykyisestä tilanteestani, olisin nauranut itseni kipeäksi. Nimittäin vuosi sitten olin vajoamassa jonnekin niin syvään kuiluun jossa en osannut kuvitellakaan, että vielä joskus rakastaisin ja riutuisin sen takia. Niin me taiteilijat aina teemme. Riudumme, milloin milläkin tekotaiteellisen paskan boheemilla syyllä. En ole kirjoittanut pitkiin aikoihin mitään, kaikki flow on kadoksissa. Ennen tekstiä syntyi helposti. Nyt ei tule runoja, ei novelleja, ei kertomuksia, ei mitään. Flow on mennyttä. Olen kirjoittanut viimeksi muutakin kuin blogia yli puoli vuotta sitten. En kaipaa sitä. En kaipaa kadotettua inspiraatiota. Kaipaan inspiraation kohdetta. Olisi rentouttavaa kirjoittaa ja vihdoinkin luoda tekstiä jossa olisi positiivinen fiilis. Mutta millainen taiteilija, millainen runoilija minä sitten olisin? Luultavasti en kovin kummoinen.
Olin saanut uuden kommentin runoihini, kommentin ihmiseltä joka ei edes tunne minua. Oli elänyt runojeni kautta koko elämäni, kokenut rakkauteni ja tiesi mitä kävin läpi. Samaan aikaan lämmitti, ja hävetti. Toivotti minulle kaikkea hyvää ja tiesi, hän tiesi kuinka pohjalla kävin. Nyt luomisen tuskassani olen tälle ihmiselle velkaa edes sen, että kirjoitan runon siitä että minä selvisin. Minä elän, hengitän, tunnen ja rakastan koko kropallani, koko sielullani. Askel on keveä ja maailmassa jälleen värejä. Niistä minä haluan kirjoittaa!
Onni on tässä ja nyt.
Monet miettivät mitä se sellainen onni on. Toisista onnen saa rahalla, materiaalilla, omistamalla, ylipäänsä mammonalla. Minusta onni tulee jokapäiväisistä asioista. Ihan pienistäkin. Minä olin onnellinen kun roskiin heitettävästä suklaakakusta (minä inhoan kakkuja ja suklaata) löytyi minulle monta herukkaterttua syötäväksi. Ja näköjään kissani saa onnen ihan sillä että se kaivautuu vaatekasaani ja nukkuu siellä. Ilmeisesti tuoksuu riittävästi minulta ja läheisriippuvainen mutta epäluuloinen kissa kokee olonsa turvalliseksi. Johan meillä onkin yhteistä taivalta pari vuotta takana... Vieläkään se ei tule syliin kuin äärimmäisessä vahingossa, mutta lähellä tykkää muuten olla.
Onnikin on niin outoa ja ailahtelevaa toisinaan. Jos joku olisi vuosi sitten kertonut, että löydän itseni tästä nykyisestä tilanteestani, olisin nauranut itseni kipeäksi. Nimittäin vuosi sitten olin vajoamassa jonnekin niin syvään kuiluun jossa en osannut kuvitellakaan, että vielä joskus rakastaisin ja riutuisin sen takia. Niin me taiteilijat aina teemme. Riudumme, milloin milläkin tekotaiteellisen paskan boheemilla syyllä. En ole kirjoittanut pitkiin aikoihin mitään, kaikki flow on kadoksissa. Ennen tekstiä syntyi helposti. Nyt ei tule runoja, ei novelleja, ei kertomuksia, ei mitään. Flow on mennyttä. Olen kirjoittanut viimeksi muutakin kuin blogia yli puoli vuotta sitten. En kaipaa sitä. En kaipaa kadotettua inspiraatiota. Kaipaan inspiraation kohdetta. Olisi rentouttavaa kirjoittaa ja vihdoinkin luoda tekstiä jossa olisi positiivinen fiilis. Mutta millainen taiteilija, millainen runoilija minä sitten olisin? Luultavasti en kovin kummoinen.
Olin saanut uuden kommentin runoihini, kommentin ihmiseltä joka ei edes tunne minua. Oli elänyt runojeni kautta koko elämäni, kokenut rakkauteni ja tiesi mitä kävin läpi. Samaan aikaan lämmitti, ja hävetti. Toivotti minulle kaikkea hyvää ja tiesi, hän tiesi kuinka pohjalla kävin. Nyt luomisen tuskassani olen tälle ihmiselle velkaa edes sen, että kirjoitan runon siitä että minä selvisin. Minä elän, hengitän, tunnen ja rakastan koko kropallani, koko sielullani. Askel on keveä ja maailmassa jälleen värejä. Niistä minä haluan kirjoittaa!
Onni on tässä ja nyt.
keskiviikko 8. elokuuta 2012
One witness refused to remain silent
Ja aivan loistavan elokuvan olivat saaneet aikaiseksi. Suosittelen ihan kaikille. En ole aiemminkaan digannut kulttuureista, joissa naisten oikeuksia poljetaan, mutta nyt olen vielä enemmän sitä mieltä että islam on uhka niin naisille kuin ei-islamilaisille maillekin. Elokuva, josta tässä puhun on nimeltään Soraya M ja harvemmin elokuva saa mua sellaisen raivon, pettymyksen ja ällötyksen valtaan. Inhoan miehiä tällä hetkellä ja aivan tuhottoman paljon. Miehen himosta tiukempaan ja yhä kiinnommeltuun ympärileikattuun pilluun kivitettiin useamman lapsen äiti ja uskollinen vaimo. Uskon, että tätä tapahtuu muuallakin kuin vain elokuvissa. Uskon, että tämä on yhä arkipäivää monissa islamistisissa maissa.
Älkää käsittäkö väärin, minä en ole rasisti. Minä pidän erilaisia kulttuureja rikkautena. Mutta edes minusta missään kulttuurissa EI saa olla mitään ihmisoikeuksia rikkovaa. Tässä mielessä Suomikaan ei ole mallikelpoinen valtio. Ruotsi taitaa olla lähimpänä ihannevaltiotani. Minusta homoille kuuluvat samat oikeudet kuin heteroille. Jos tämä toteutuu, niin Suomi on minulle vihdoin sellainen maa, jota minä haluan puolustaa ja jossa on sellaiset arvot jotka ovat nykyaikaa eivätkä syrji ketään. Sellaisesta maasta voisi olla ylpeä. Suomi ei olisi enää ahdasmielinen takapajula. Mutta siihen menee aikaa.
Kaikki eivät ole vielä valmiita sellaiseen muutokseen. Ei niin kauan, kun uusnatsipuol.. anteeksi, perussuomalaisille löytyy kannattajia ja muuan kristillishihhuli saa olla äänessä. Sitä minä en ymmärrä, että lääkäri suoltaa sellaista paskaa siitä, että homous on sairaus. Eikös lääketieteellisessä opeteta, että homous on kuitenkin poistettu Suomessa tautiluokituksesta -81... Luin joskus kyseisen rouvashenkilön pamfletin 2000-luvun alusta ja täytyy tunnustaa, että mikään ei ole hetkeen huvittanut mua yhtä paljon. Se, jos mikä, oli hirvittävää paskaa jota edes entinen ystäväni Halinalle ei saanut krapulassa väännettyä pönttöön. Ja se jos mikä oli hirveää!
Ja katson tässä parhaillaan erittäin häröä elokuvaa. Rakastan musikaaleja, mutta tää on ahdistavuudessaan ihan omaa luokkaansa. Oopperan kummitus. Rakastan kaikkia rakkaustarinoita ja muita, mutta jotenkin tässä leffassa on jotain hyvin hyvin karmivaa.
Olen tässä tänään ollut ihan liekeissä mun uusista punaisista rintaliiveistä. Niillä saa aivan tuhottoman upean kaula-aukon aikaan ja mulla on jopa tissivako! Siis jotain ihan supermahtavaa! Ehdottomasti parhaita ostoksia joita olen kolmella eurolla tehnyt. Ehdottomasti. Ja edelleen mun tekis kauheasti mieli tilata kolme saatavilla olevaa Escadan kausituoksua. Saatavilla olis kaiketi vaan Sexy Graffiti, Rockin' Rio ja Island Kisses. Sexy Graffiti oli muistaakseni ihan ensimmäinen kausituoksu jonka hankin. Sen jälkeen järjestäen kaikki. Nää uusimmat Marine Groove yms yms ei ole olleet yhtä hyviä.
Himoitsisin myös uutta Calvin Kleinia, ihan jo sen kuvauksen takia. Minäpä kopsaan nimen ja kuvauksen Sokoksen verkkokaupan sivuilta. " Calvin Klein CKIN2U naiselle puhuttelee uutta sukupolvea, joka on rohkaistunut seksuaalisesti ja jolla ei ole sitoumuksia. Seksikäs. Tuoksu on heille, jotka elävät nykyhetkessä.Latvatuoksu: Punaherukan lehdet, Sisilian bergamotti, Pinkki grapefizzSydäntuoksu: Sokeriorkidea, Valkoinen kaktusPohjatuoksu: Neonmeripihka, Punasetri, Vanilijakohokas" Jos kyseinen tuoksu on läheskään yhtä hyvä kun One Shock niin olen ihan myyty. Ai miten niin rakastan hajuvesiä ja tykkään tuoksua hyvältä...
Älkää käsittäkö väärin, minä en ole rasisti. Minä pidän erilaisia kulttuureja rikkautena. Mutta edes minusta missään kulttuurissa EI saa olla mitään ihmisoikeuksia rikkovaa. Tässä mielessä Suomikaan ei ole mallikelpoinen valtio. Ruotsi taitaa olla lähimpänä ihannevaltiotani. Minusta homoille kuuluvat samat oikeudet kuin heteroille. Jos tämä toteutuu, niin Suomi on minulle vihdoin sellainen maa, jota minä haluan puolustaa ja jossa on sellaiset arvot jotka ovat nykyaikaa eivätkä syrji ketään. Sellaisesta maasta voisi olla ylpeä. Suomi ei olisi enää ahdasmielinen takapajula. Mutta siihen menee aikaa.
Kaikki eivät ole vielä valmiita sellaiseen muutokseen. Ei niin kauan, kun uusnatsipuol.. anteeksi, perussuomalaisille löytyy kannattajia ja muuan kristillishihhuli saa olla äänessä. Sitä minä en ymmärrä, että lääkäri suoltaa sellaista paskaa siitä, että homous on sairaus. Eikös lääketieteellisessä opeteta, että homous on kuitenkin poistettu Suomessa tautiluokituksesta -81... Luin joskus kyseisen rouvashenkilön pamfletin 2000-luvun alusta ja täytyy tunnustaa, että mikään ei ole hetkeen huvittanut mua yhtä paljon. Se, jos mikä, oli hirvittävää paskaa jota edes entinen ystäväni Halinalle ei saanut krapulassa väännettyä pönttöön. Ja se jos mikä oli hirveää!
Ja katson tässä parhaillaan erittäin häröä elokuvaa. Rakastan musikaaleja, mutta tää on ahdistavuudessaan ihan omaa luokkaansa. Oopperan kummitus. Rakastan kaikkia rakkaustarinoita ja muita, mutta jotenkin tässä leffassa on jotain hyvin hyvin karmivaa.
Olen tässä tänään ollut ihan liekeissä mun uusista punaisista rintaliiveistä. Niillä saa aivan tuhottoman upean kaula-aukon aikaan ja mulla on jopa tissivako! Siis jotain ihan supermahtavaa! Ehdottomasti parhaita ostoksia joita olen kolmella eurolla tehnyt. Ehdottomasti. Ja edelleen mun tekis kauheasti mieli tilata kolme saatavilla olevaa Escadan kausituoksua. Saatavilla olis kaiketi vaan Sexy Graffiti, Rockin' Rio ja Island Kisses. Sexy Graffiti oli muistaakseni ihan ensimmäinen kausituoksu jonka hankin. Sen jälkeen järjestäen kaikki. Nää uusimmat Marine Groove yms yms ei ole olleet yhtä hyviä.
Himoitsisin myös uutta Calvin Kleinia, ihan jo sen kuvauksen takia. Minäpä kopsaan nimen ja kuvauksen Sokoksen verkkokaupan sivuilta. " Calvin Klein CKIN2U naiselle puhuttelee uutta sukupolvea, joka on rohkaistunut seksuaalisesti ja jolla ei ole sitoumuksia. Seksikäs. Tuoksu on heille, jotka elävät nykyhetkessä.Latvatuoksu: Punaherukan lehdet, Sisilian bergamotti, Pinkki grapefizzSydäntuoksu: Sokeriorkidea, Valkoinen kaktusPohjatuoksu: Neonmeripihka, Punasetri, Vanilijakohokas" Jos kyseinen tuoksu on läheskään yhtä hyvä kun One Shock niin olen ihan myyty. Ai miten niin rakastan hajuvesiä ja tykkään tuoksua hyvältä...
tiistai 7. elokuuta 2012
Uh la la la
Vietinpä sitten vähän vapaapäivää. Olispa mun kaikki päivät tämmösiä! En kehoita ketään menemään erääseen paikalliseen rintaliiviliikkeeseen, valikoima on surkea ja henkilökunta ammattitaidotonta. Löysin onneksi Sokokselta sen mitä olin etsimässä, eli ihonväriset reilummin topatut rintaliivit juhlamekon alle. Lisäksi mukaan tarttui toisesta kaupasta kahdet rintsikat, kymmenen paria nilkkasukkia, sellaisia liittimiä millä saa painijanselkätopit näyttämään hyvältä normirintsikoilla ja push-up geelityynyt. Kyllä noilla jo vähän etenee taas tämä elämä.
Tänään nukuin pitkään kahden koiran ja yhden terroristiksi luokiteltavan kissanpennun kanssa. Luultavasti nukun huomennakin pitkään kun kerran vasta puoli neljään menen töihin. Ja kissatkin tarvinnevat huomiota kun äiskä on liipottanut pitkin kyliä, maita ja mantuja. Aikamoinen möksmöks tuolla näyttää olevan menossa. Taidan vasta huomenna värjätä tukkani, ei nyt yöllä oikein huvita ja siinä samallahan se menee kun suihkussa käy muutenkin.
Syystä että ei vielä nukuta, taidan käydä tarkistamassa mihin hintaan Sokokselta sais tilattua netin kautta parit Escadan tuoksut ja Calvin Kleinin utarepidikkeet, niitähän ei ole vielä tänään muuttanut tähän talouteen riittävää määrää..!
En jaksanut tehdä itselleni tänään mitään ruokaa, aamupalaa ei lasketa, joten kävin työpaikallani syömässä. On sekin kun en vapaapäivänä malta kyseisestä lafkasta pysyä poissa, ihan kun muita ravintoloita ei olis olemassakaan.
Tässä pitäisi vielä jaksaa neljä iltavuoroa ja sitten mulla onkin viikonloppu vapaa. Lauantaina on tiedossa häät, jota varten sovitin tänään koko asukokonaisuuteni mekkoineen, kenkineen ja koruineen. Sunnuntaina on muuten vaan jännää, pääsen pikkuisella verukkeella harrastamaan maisemamatkailua... Tuskin se enää mikään salaisuus on että mulla on haussa porukkaani kolmas oma poni. Tai muotoilen asian toisin, enää sitä ei ole syytä pitää salaisuutena kun ostoilmoitukset löytyy netistä ja vähän vähä-älyisempikin ne sieltä halutessaan löytää. Yhtä ihanaa ponia menen siis sunnuntaina katsomaan ja parhaassa tapauksessa sen ostankin. MUTTA, tämä ei ole se varsinainen blogi jonne haluan asiaa sen enempää puida.
Empiirisen tutkimukseni mukaan ulkona tapahtuu lempiasiaani maailmassa: sadetta! Voinkin siis laittaa musiikit ja valot pois ja mennä kynttilän kanssa hetkeksi parvekkeelle kuuntelemaan miten sade rummuttaa autojen päälle ja nurmikolle. Kesäsade, I love it!
Tänään nukuin pitkään kahden koiran ja yhden terroristiksi luokiteltavan kissanpennun kanssa. Luultavasti nukun huomennakin pitkään kun kerran vasta puoli neljään menen töihin. Ja kissatkin tarvinnevat huomiota kun äiskä on liipottanut pitkin kyliä, maita ja mantuja. Aikamoinen möksmöks tuolla näyttää olevan menossa. Taidan vasta huomenna värjätä tukkani, ei nyt yöllä oikein huvita ja siinä samallahan se menee kun suihkussa käy muutenkin.
Syystä että ei vielä nukuta, taidan käydä tarkistamassa mihin hintaan Sokokselta sais tilattua netin kautta parit Escadan tuoksut ja Calvin Kleinin utarepidikkeet, niitähän ei ole vielä tänään muuttanut tähän talouteen riittävää määrää..!
En jaksanut tehdä itselleni tänään mitään ruokaa, aamupalaa ei lasketa, joten kävin työpaikallani syömässä. On sekin kun en vapaapäivänä malta kyseisestä lafkasta pysyä poissa, ihan kun muita ravintoloita ei olis olemassakaan.
Tässä pitäisi vielä jaksaa neljä iltavuoroa ja sitten mulla onkin viikonloppu vapaa. Lauantaina on tiedossa häät, jota varten sovitin tänään koko asukokonaisuuteni mekkoineen, kenkineen ja koruineen. Sunnuntaina on muuten vaan jännää, pääsen pikkuisella verukkeella harrastamaan maisemamatkailua... Tuskin se enää mikään salaisuus on että mulla on haussa porukkaani kolmas oma poni. Tai muotoilen asian toisin, enää sitä ei ole syytä pitää salaisuutena kun ostoilmoitukset löytyy netistä ja vähän vähä-älyisempikin ne sieltä halutessaan löytää. Yhtä ihanaa ponia menen siis sunnuntaina katsomaan ja parhaassa tapauksessa sen ostankin. MUTTA, tämä ei ole se varsinainen blogi jonne haluan asiaa sen enempää puida.
Empiirisen tutkimukseni mukaan ulkona tapahtuu lempiasiaani maailmassa: sadetta! Voinkin siis laittaa musiikit ja valot pois ja mennä kynttilän kanssa hetkeksi parvekkeelle kuuntelemaan miten sade rummuttaa autojen päälle ja nurmikolle. Kesäsade, I love it!
sunnuntai 5. elokuuta 2012
Nunnuntaiajatuksia
Jos olisin lomalla, niin sanoisin että näin se kesäloma toimii. Mutta koska en ole lomalla, totean vaan että nyt mennään ryminällä eteenpäin monessakin mielessä. Kaikki menee juuri niinkuin suunnittelin. Ja mikä parasta, tiedän tehneeni jälleen yhden äärimmäisen onnistuneen päätöksen elämässäni kun jätin jotakin vanhaa taakseni. Sain paljon, jopa paljon enemmän kuin itse annoin. Rakkaus, välittäminen ja kiintymys ovat aitoja. Vaan kaikki yhdistäneet asiat eivät välttämättä olleet. Ja minä en ollut riittävän vahva kertomaan, etten ole kaikista niistä asioista samaa mieltä. Oli helpompi mukautua, eikä irtipäästäminen ollut helppoa. Mutta se oli pakko tehdä, koska en enää osaa luottaa. Enkä voi. Pitkä radiohiljaisuus ja sitten tämä. Miltäköhän minusta tuntui?
Olen mennyt eteenpäin. Tämä on viimeinen päivitys, joka koskee edellistä aihetta. Minulla ei ole enää mitään sanottavaa. Eikä anteeksipyydettävää.
Huomenna olisi tiedossa vapaamuotoista shoppailua. Tarvitsen ainakin neljä koristetyynyä ja juhlamekon alle ihonväriset olkaimettomat rintsikat. Ostin ihanan mekon serkun häihin, mutta puutteellisesta rintavarustuksestani johtuen tarvitsen vähän reilummin topatut liivit. Ei mitään bombshell - liivejä sentään!
Tänään olin töissä ja pitäisi vielä lähteä vähän puuhastelemaan mielekkäästi vanhemmille. Siellä oli tarjolla saunaa ja herkkuruokaa, joten lienee syytä pakata pieni nyssäkkäni, ruokkia kissat ja laittaa lättäjalkaa toisen eteen. Kaupan kautta matkaan siis!
Olen mennyt eteenpäin. Tämä on viimeinen päivitys, joka koskee edellistä aihetta. Minulla ei ole enää mitään sanottavaa. Eikä anteeksipyydettävää.
Huomenna olisi tiedossa vapaamuotoista shoppailua. Tarvitsen ainakin neljä koristetyynyä ja juhlamekon alle ihonväriset olkaimettomat rintsikat. Ostin ihanan mekon serkun häihin, mutta puutteellisesta rintavarustuksestani johtuen tarvitsen vähän reilummin topatut liivit. Ei mitään bombshell - liivejä sentään!
Tänään olin töissä ja pitäisi vielä lähteä vähän puuhastelemaan mielekkäästi vanhemmille. Siellä oli tarjolla saunaa ja herkkuruokaa, joten lienee syytä pakata pieni nyssäkkäni, ruokkia kissat ja laittaa lättäjalkaa toisen eteen. Kaupan kautta matkaan siis!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)