Let's make a night you won't remember, I'll be the one you won't forget

Riuhtaisin itseni irti. Irti jostakin, joka sisältä päin myrkytti mua. Ja se kannatti. Olin niin onnellinen kun tänä aamuna heräsin toisen kainalosta. Mua pidettiin sylissä ja mua haluttiin! En saa tätä kestovirnettä pyyhittyä naamastani. Joo ja kyllä, sinne meni monen vuoden vaivalla kerätyt seitit. Nyt vaan täytyy olla ryssimättä tätä juttua, tästä voi tulla jotain tooooooosi hyvää! Mamma on valmentanut mua hyvin, en ehkä sorru enää samoihin mokiin mitä oon joskus joidenkin kanssa tehnyt. Ekaa kertaa mulla on sellanen fiilis, ettei mun tarvitse kysymällä varmistaa tykkääkö toi musta vaan mä voin luottaa siihen ettei se laittais mulle viestiä ja pyytäis yökylään jos se ei oikeesti haluais. Tänään olin tosin aamulla uudestaan herätessäni hyvin lähellä kysyä, että millä fiiliksillä hän on mun kanssa mutta maltoin mieleni!

Aamulla olin ihan varautunut lähtemään samalla oven avauksella tyypin kanssa mutta olikin ylläri kun toinen sanoo että voin jäädä siihen nukkumaan eikä tarvii lähtee vielä, oo kun kotonas! Ja sitten kun olin heränny tuli kysymys että oonko karannu ku hän tulee kotiin vai oonko siellä odottamassa... Awwwws. Tää koko homma tuntuu rullaavan omalla painollaan ja on niin helppoa olla ja jutella ja kaikkea.

Ehkä uhraan R:lle myös yhden kappaleen tästä hehkutuksesta. Sanoin sille tänään pysyvästi byebye. Ehkä turhankin rehellisesti kerroin mitä oon miettinyt ja sanoin sen, etten saa tästä sitä mitä kaipaan ja tarvitsen - haluan paljon enemmän kun mitä hän voi mulle antaa. Mä en ole mikään teini enää (vaikka välillä siltä todella pahasti tuntuukin!) enkä mä jaksa enää soutaa ja huovata tän jutun kanssa kun ei tää johda mihinkään. Yli kaks kuukautta kuitenkin eikä nähty kertaakaan! Mä ymmärrän sen että toinen on sairas eikä jaksa tulla mun luo mutta MIKÄÄN, ei mikään oikee syy olis estäny mua menemästä tonne. Tätä helpotuksen tunnetta kun ei tarvii miettiä että entäs jos. Niinkun mamma sano, toi olis mulle niin täydellinen jos se vaan olis totta. Mutta kun ei se ole. Se ei edes suuttunut. Pyyteli vaan anteeks. Helpompi päästää menemään ja keskittyä siihen, mitä oikeesti on.

Jos tää fiilis jatkuu ja homma etenee, niin tästä on tulossa helkkarin mahtava kesä! Nyt täytyy sit vaan ruveta suunnittelemaan seuraavia juttuloita kuten vaikkapa ehkäsyasioita yms. Sit jos päätetään ruveta parisuhteeseen niin mälsä vetää spärdäreillä eli mun tarvii nyt kummiskin sitten mennä ja ottaa se kapseli. Tai se olis se kaikista helpoin vaihtoehto. Johan se rupeis olemaan taas se kontrolliaikakin, tiedä vaikka samaan syssyyn sais sen kapselinkin... Valtio onneks tarjoo sen ekan :D On muuten meinaan kohtuu hintava noin niinkun kertapottina. Pitkässä juoksussa halvempi kummiski ku pillerit.

Oho, kello on noin ja ulkona alkaa aurinko jo nousta. Ainakin valkenee jo vähäsen.

Mun on hirveä ikävä mammaa <3 Outoa kun ei voi yövuorossa enää kirjottaa pitkää ja epäselvää kirjettä. Tai vois mutta mites sen toimitat perille. Mamma on onnellinen mun puolesta kun oon löytäny ton J:n. Ja mä oon onnellinen. En voi lopettaa hymyilemistä. Haluun jäädä kiinni just tähän fiilikseen mikä mulla on tällä hetkellä. Just tällä hetkellä mulla on kaikki, koko elämä. Kaikki auki, kaikki hyvin. Jos se muuttuu, niin antaa sen muuttua. Voi kun niinä huonoina hetkinä muistais tai sais takauman tästä fiiliksestä... Vatsa täys perhosia ja silti semmonen tietynlainen rauha sisällä. Odotan kun hullu puuroa seuraavaa yökylää..! Voi kun se olis tositosi pian... Sillon on ainakin uus tukka! Huomisia viestejä taas odotellessa. Awwws. Tästä mä tykkään. Ruokahalu on jo täysin mennyttä, eli kesäkunto - täältä tullaan! Palataanhan asiaan lusmukat, pidän teidät kartalla miten homma menee.

My heart is alive!!

Memories hurt as long as they truely matter

Otsikon mukainen viisaus tässä kumpusi omaa elämää ja sen kipukohtia pohdiskellessa. Musta tuntuu tällä hetkellä siltä, kuin olisin selälleen vastentahtoisesti käännetty siili - haavoittuva, pehmoinen massu paljaana ja alttiina vaaroille. Mun tuli hirveä ikävä takaisin alkuvuoteen, tai oikeastaan tuli ikävä sitä ihmistä. Ei sais facesta katsoa, mutta katsoin silti. Mieli tekis niin paljon laittaa viestiä ja kysyä, että mikä sen nyt aikuisten oikeesti tuli. Rasittavaa tällä ikäerolla olla se ainoa joka älyää käyttäytyä aikuismaisesti.

Mulla on tukka niin täynnä ihmisiä tällä erää että en tiedä kauanko jaksan roikkua menossa mukana. Liikaa muutoksia liian lyhyeen aikaan, eikä silti tarpeeksi muutoksia. Me ei tulla ikinä R:n kanssa näkemään. Me ollaan menty siihen pisteeseen, että kun mä alan tai olen alkamassa kitisemään asiasta niin R vaihtaa puheenaihetta tai takertuu johonkin muuhun mitä mä olen just sanonut. Hauskinta on, etten mä oikeastaan välitä. Tai mitä paskaa mä puhun, välitän tietysti. Hämmentävää selittää ihmisille jotka asiasta kysyy että joo, toi nyt vaan on tommonen joka vihjailee mun faceseinällä häistä ja muusta ja totuus on ettei sillä ole edes munaa sanoa mulle miten asiat oikeesti on. Ei se mitään, ei mullakaan ole. En todellakaan vois edes kuvitella kertovani sille mitä helkkaria menin kännissä torstaina tekemään... Hävettää muutenkin liikaa. Jos me oikeesti oltais me, niin tuli kyllä petettyä ja oikein urakalla. Ja torstaita edeltävänä lauantaina (?) taisin olla pussailemassa yhden toisen kanssa. Kyllä, se tuntu musta hyvältä enkä jaksanut ajatella mitä mieltä muut asiasta on.

Tässä sivusilmällä tutkailen ebayn valikoimaa merirosvolipuista. Meillä on lipputangossa joku ihan reikäinen ja ruma viiri ja lähinnä mun päässä kypsyi semmonen semiläppä idea laittaa lipputankoon valtava merirosvolippu. Olis ihan ÄLYTTÖMÄN hieno ja takuulla erilainen.

Mulla ei tainnut olla teille lusmukat mitään ihan oikeaa asiaa, kunhan kulutan aikaa. Joten puspus ja heippa vaan <3