Otsikon mukainen viisaus tässä kumpusi omaa elämää ja sen kipukohtia pohdiskellessa. Musta tuntuu tällä hetkellä siltä, kuin olisin selälleen vastentahtoisesti käännetty siili - haavoittuva, pehmoinen massu paljaana ja alttiina vaaroille. Mun tuli hirveä ikävä takaisin alkuvuoteen, tai oikeastaan tuli ikävä sitä ihmistä. Ei sais facesta katsoa, mutta katsoin silti. Mieli tekis niin paljon laittaa viestiä ja kysyä, että mikä sen nyt aikuisten oikeesti tuli. Rasittavaa tällä ikäerolla olla se ainoa joka älyää käyttäytyä aikuismaisesti.
Mulla on tukka niin täynnä ihmisiä tällä erää että en tiedä kauanko jaksan roikkua menossa mukana. Liikaa muutoksia liian lyhyeen aikaan, eikä silti tarpeeksi muutoksia. Me ei tulla ikinä R:n kanssa näkemään. Me ollaan menty siihen pisteeseen, että kun mä alan tai olen alkamassa kitisemään asiasta niin R vaihtaa puheenaihetta tai takertuu johonkin muuhun mitä mä olen just sanonut. Hauskinta on, etten mä oikeastaan välitä. Tai mitä paskaa mä puhun, välitän tietysti. Hämmentävää selittää ihmisille jotka asiasta kysyy että joo, toi nyt vaan on tommonen joka vihjailee mun faceseinällä häistä ja muusta ja totuus on ettei sillä ole edes munaa sanoa mulle miten asiat oikeesti on. Ei se mitään, ei mullakaan ole. En todellakaan vois edes kuvitella kertovani sille mitä helkkaria menin kännissä torstaina tekemään... Hävettää muutenkin liikaa. Jos me oikeesti oltais me, niin tuli kyllä petettyä ja oikein urakalla. Ja torstaita edeltävänä lauantaina (?) taisin olla pussailemassa yhden toisen kanssa. Kyllä, se tuntu musta hyvältä enkä jaksanut ajatella mitä mieltä muut asiasta on.
Tässä sivusilmällä tutkailen ebayn valikoimaa merirosvolipuista. Meillä on lipputangossa joku ihan reikäinen ja ruma viiri ja lähinnä mun päässä kypsyi semmonen semiläppä idea laittaa lipputankoon valtava merirosvolippu. Olis ihan ÄLYTTÖMÄN hieno ja takuulla erilainen.
Mulla ei tainnut olla teille lusmukat mitään ihan oikeaa asiaa, kunhan kulutan aikaa. Joten puspus ja heippa vaan <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti