Jouduin tekemään elämäni vaikeimman päätöksen. Pitkän ja tuskallisen pohdiskelun jälkeen ei ollut muuta vaihtoehtoa. Lapsi oli syntymästä lähtien sairas. Elämän polku oli lyhyt ja kivinen. Ei tässä pitänyt käydä näin..! Liian vähän aikaa sain kulkea rinnalla, katsella kasvua. Ei ehtinyt aikuiseksi, edes. Mutta en voinut katsella toisen kärsivän. Ei ollut eläjäksi siitä. Nyt olen itse rikki, lapsen on hyvä olla. Nukkuu ikiunta siellä nurmen alla, omalla tontilla. Kynttilä valaisee pimeää yötä, kaksi kanervaa muistuttavat kahdesta ilon täyteisestä vuodesta.
Kiitos kaikesta.
Tulen kaipaamaan sinua.
Ikuisesti sinun, ikuisesti minun.
Ei kukaan voi sinua korvata, ei viedä paikkaasi sydämessäni.
Muistoissani olet taas se pieni varsa, täynnä elämäniloa.
Juuri sellaisena haluan sinut muistaa.
En sellaisena, kuin viimeiset kuukaudet olit.
Nyt sinun on hyvä, ja minun pohjaton ikävä!
K
s. 19.5.2011
k. 12.10.2013
"Shot in the dark, one step away from you."
