Niinhän tässä nyt sitten kävi. Niinkuin tiedätte mut, mitä tulee parisuhteisiin ja säätöihin niin en anna toisia mahdollisuuksia. No, J mokasi ja tällä kertaa niin pahasti etten halua nähdä koko tyyppiä enää. Kyse ei ole isosta asiasta, vaan enemmänkin siitä miten sovitusta kannattaa mun kanssa pitää kiinni. Eikä mua harmita. Mua ei harmita, ei sitten yhtään. Koska mulla on niin paljon perhosia mahassa ettei ole tosikaan! Huomenna (tänään) tapahtuu jänniä.
En ole tainnut edes blogata tästä uusimmasta käänteestä. Johtuu ehkä siitä, että tilanne eteni vasta torstaina. Siis, en tiennyt että täydellistä on olemassa. Mutta on. Siinä on kohdillaan kaikki, ihan koko paketti. Se on hauska, helvetin hyvännäkönen, hyvä kroppa, sillä on (lievä) r-vika (<3) ja ja ja... Okei, mun on pakko tunnustaa sen verran että se on mua kuus vuotta nuorempi. Se on ihan vitun kuuma. Ja mä kokkaan sille huomenna! Mä kirjaimellisesti sulan aina kun se kattoo mua ja hymyilee mulle. Sydän pysähty tänään kun tajusin, että se on tossa oven takana joidenkin pikkumimmien kanssa ja ne pikkumimmit kattoo mua ja nauraa mulle. Kerkesin jo aatella vaikka ja mitä... Oikeestihan ne näki vaan kun mä vilkutin tolle ja niitä kiinnosti tietää että tunteeko toi mut ja miten se mut tuntee. :D
Välillä tuntuu, että taannun hetkittäin teiniksi.
Enkä tiedä onko oikeasti fiksua sekaantua työkaveriin... Onhan sekin jo kerran kokeiltu ja se toimi kyllä ihan hyvin kun sovittiin että kaikki pidetään poissa työpaikalta. Jopa eron jälkeen mahduttiin saman katon alle ja pystyttiin kommunikoimaan työjuttuja. Mutta en silti tiedä. Mamma sanoisi tähän, että ei pidä miettiä mitä muut ajattelee vaan pitää miettiä mitä minä haluan. Ja minä haluan ton miehen. Jumalauta että haluankin!
Tiedättekö sen tunteen, kun joku vaan kolahtaa niin täydellisesti?
Oon vaan niin awwww.
Ja sain puhtaat paperit kontrollista.
Mikään ei voi mennä vituilleen, eihän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti