Horoskooppi povaa tälle päivälle hyvää. Toivottavasti se pitää myös kutinsa, koska tänään tapahtuu jänniä. Olen menossa yövuoron jälkeen kampaajalle ja tarkoitus olis saada aikaan mulle häitä varten hattaratukka. Katotaan millasen kammotuksen kanssa tuun pois, mutta ainakin sen pitäis olla ennemmin hennon vaaleenpunanen kun pinkki. Kiltti kun olen, ainakin joskus, niin värjään sitten tukkani sen mukaan mitä morsian haluaa.
Olen ehkä semisti säälittävä, oon koko yön odottanut että nuoripoika tulee mua moikkaamaan. Johtuu siitä, että se käveli tuosta ikkunan ohi kaljan kanssa = viihteellä. Toivottavasti ei ole lähtenyt jonkun teinibimbon matkaan baarista :D Pakotan sen sitten tänään käymään ihailemassa uutta tukkaa.
Opin tänään uusia asioita "aikuisten" avioeroprosessista. Sain äärimmäisen jännän vinkin jos joskus menen naimisiin, tee avioehto. Huolimatta siitä onko omaisuutta vai ei. Toki, mulla on omistusasunto jota maksan takaisin vielä varmaan eläkkeellä... Tuohon kyseiseen avioeroprosessiin on nyt sitten sotkettu myös mun omaisuus mukaan, ja sehän ei kuulu heille millään tavalla. Välillä tympii olla perheen ainoa aikuinen! Ja sitten mä tajuan, etten ole aikuista lähelläkään.
Koin tässä yöllä varsinaisen ahaa-elämyksen. Juon ihan helvetisti liikaa ja olen ääliö kun aloitin taas röökaamisen. Mutta se on oikeestaan ainoa asia mikä helpottaa mun oloa ja lievittää stressiä. Asioita ja niiden painoa on helpompi kestää. Joo, tiedän, ei sais polttaa samalla kun käyttää hormonaalista ehkäisyä. Go ahead, shoot me! Lähtee se henki joskus kuitenkin, ei sillä edelleenkään olis niin suurta väliä vaikka lähtis samantien. Tai oikeestaan eilisen jälkeen sillä on paljonkin merkitystä. En haluais just nyt jättää tätä kesken, just kun mulla on taas pitkästä aikaa oikeesti kivaa! Oikeesti, en muista millon olis viimeks ollu näin paljon perhosia mahassa...
Kerroin äidille eilen tuosta mun uudesta murusta. Voi sitä toiveikasta ilmettä kun rupesin kertomaan että vaihdoin J:n parempaan ja nuorempaan ja semmoseen joka kohtelee mua kun prinsessaa. Ja että sillä on osittain samat kiinnostuksen kohteet (mm. historia ja luetaan samoja kirjoja) ja sen kanssa voi keskustella muustakin kun säästä ja Iltalehden otsikoista. Ei ollut äiti tyytyväinen kun mieshän se tämäkin on. Kehtas vielä haukkua puumaks :D Ei se kuus vuotta nyt niin paljon aikuisten oikeesti ole. Eihän? Ei se mua ainakaan häiritse, eikä poitsuakaan. Mun täytyy ehkä keksiä sille joku lyhenne, ettei aina tarvii miettiä että kenestä mä kirjotan. Kun ei se voi olla J kun J oli ja meni, vaikka etukirjain onkin sama. Ehkä mä seuraavaan postaukseen kehittelen jotakin mukavaa ja siirappista ja ällösöpöä.
Nyt pitää keksiä, mitä ihmettä mä touhuan vielä pari tuntia. Taidan hilppoa ulos savuamaan. Hyihyi mua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti