Mulla on ollut aikaa miettiä ja kelata ja pyöritellä asioita. Ja mua on ehkä autettu miettimään heittelemällä mielipiteitä ja sotkemalla omia ajatuksia lisää. Mä oon joutunut perustelemaan päätöksiäni ja tekojani, ja oon löytänyt niiden takaa kaikenlaista jännää. Joka tapauksessa, en halua satuttaa ketään. Mä en ole paha ihminen. Mä olen rohkea, kaunis, ihana, kiltti ja mulla on vaan liian iso sydän eikä aina ihan selkeä suunta mihin olen menossa. Joskus se eka askel pelottaa liikaa, etten uskalla ottaa sitä. On helppo jäädä kiinni siihen vanhaan, tuttuun, turvalliseen. Siihen, missä tuntuu että mä olen itsestäänselvyys enkä oikeastaan saa mitään ja annan vielä vähemmän. Oikeastaan, en mä saa muuta kun fyysistä läheisyyttä. Ihmisinä ollaan liian erilaisia enkä mä ole enää onnellinen. Mä en jaksa enkä halua odottaa ollaanko me joskus me vai jatketaanko leikkiä. Mä en ole mikään itsestäänselvyys! Mä olen jumalauta prinsessa, en mikään stara vaan koko vitun galaksi!
Monesti olen miettinyt, ja mietin jatkossakin, miten mä löysin ton lottopotin. Tai miten se löysi mut. Tai miten vaan. Mä tiedän tasan tarkkaan sen, että ton mä tahdon ja aion myös saada. Oon sen ansainnut. Osasin kesyttää ton yhden, kai mä saan tänkin pyydykseen vaan olemalla oma itseni. Kaikkine vikoineni. Mä oon liian vanha kai esittämään enää mitään.
Miksi mä olen niin kriittinen itseäni kohtaan? Miksen mä kelpaa itselleni? Mä kelpaan muille tämmösenä ja mulla on elämässäni ihmisiä jotka rakastaa mua koska mä olen mä. Mitä mä loppupeleissä edes muuttaisin itsessäni? Niin, hiljaseks vetää. Pintaa lähinnä. Voiko olla, että ainakin osittain se itsekritiikki on sitä että haluan muiden buustaavan mun itsetuntoa kehumalla? Jos on, niin se täytyy lopettaa heti. Miksi se puskee eniten esiin kännissä? Onko väärin haluta rakkautta, lämpöä ja läheisyyttä? Paljon kysymyksiä joihin mulla ei ole valmiita vastauksia.
Itseasiassa mulla ei ole valmiita vastauksia enää juuri mihinkään. Viime aikoina olen joutunut pohtimaan asioita enemmän kuin olisin loppupeleissä edes halunnut, myös sellaisista näkökulmista joiden tiedän sattuvan. Olen vaivalla opetellut itsekkääksi. Meni ihan liian kauan tajuta, että tää on mun elämä, mun valinnat, mun halut ja mun tahto. En halua, että kukaan enää koskaan sanelee mulle miten mun pitää olla ja elää. Mä saan olla oman elämäni prinsessa ja just niin bitch kun mitä se vastapuoli ansaitsee.
Mulla ei meinaa pysyä ajatukset koossa. Oon tottunut kirjoittamaan öisin (se täytyy varmaan lopettaa tai siirtyä puhelimella kirjoittamiseen) joten nyt päivällä tää on erittäin outoa. Ja osittain ajatukset karkailee, koska toivon että me nähdään sen sällin kanssa tänään. Pyysin sitä bisselle. Se luultavasti pitää mua ihan juoppona, ja itseasiassa mä juon nykyään aika paljon. Ja poltan tupakkaa. Oon siis aivan rappiolla. Noh, kohtahan alkaa kesäloma ja sit on sokka irti niinku big time. Ei tällä postauksella ollu taas yhtään mitään funktioo, kunhan selvittelin omia ajatuksiani. Enkä saanut niitä yhtään selvemmiksi. Olis taas pieni flow runoilla, voi olla että julkaisen Rakkausrunoihin jotakin mukavaa. Mutta ensin syön eväät (mansikkakakkua) ja juon ehkä yhden pienen laten. Koska olen fabulous ja ansaitsen ne.
Eikä muuten enää pelota.
Nyt mennään täysillä, vaihdetaan vaan vaihdetta isompaan ja lisää kierroksia koneeseen. Kuten sanottua, ei se vauhti tapa vaan se äkkipysähdys!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti