Njoo, nyt en enää tiedä että missä vitussa mennään. Tekeekö väsymys tepposet vai kuvittelenko ihan täysin tyystin omiani. Mua itkettää, harmittaa, vituttaa, kiukuttaa ja ihan kaikkea. Nyt olis taas hyvät (ja vaikka huonotkin) neuvot tarpeen. Viittä vaille valmis heittämään hanskat tiskiin mm. kaiken kanssa. En tajua miten mulla voi vetää fiilikset KOLMESSA päivässä ihan juntturaan. En taas tarvitsis kun ihan muutaman sanan ja vaikka pusun niin olis ihan eri fiilis kun nyt.
Ja joo, ei nähty tänäänkään. Tai siis nähtiin joo. Kahdesti. Taas ton vitun ikkunan läpi. Nyt laitoin jopa viestin että tulisko moikkaamaan. Mut ku ei, ei kerkee ku hyvä meno. Ei ehkä taas pitäis sanoa, mutta ärsyttää. Ärsyttää niin paljon, että silmiin pyrkii koko ajan kyyneleet. Haluaisin olla cool ja olla välittämättä, mutta kun en osaa. Pistän ison osan väsymyksen piikkiin, on kuitenki useempi yö takana ja eilen ainakin vajailla unilla. Mä en vaan tajua tässä koko kuviossa tätä ton äkillistä muutosta kun se oli se aloitteen tekijä ja aktiivisempi osapuoli. Menikö se pussailu sitten liian pitkälle? En vaan tajua...
Noh, katsellaan. Tässä kuitenkin edelleen lehahtaa vatsa täyteen perhosia kun näen ton yhtään missään. Ei kai niin kauan mitään kun se moikkaa mua. Pitäis kai vaan ottaa niin yybercool linja etten laita viestiä vaan oon niinku laid back. Melkein tekis mieli laittaa naama taas Tinderiin. Suomi24:seen laitoin jo :D Tai siis en naamaa, vaan profiilin.
Haluaisin uskotella itselleni, etten tiedä miten tässä taas käy. Ja tasan tarkkaan tiedän, oon eläny tän saman läpi niin vitun monta kertaa että tympii. Voisko se vitun Amor ens kerralla ampua molempia, niin ei tarttis olla tässä paskassa itekseen... Olisko liikaa pyydetty että joskus onnistuis?! Tai että joskus sitä kivaa kestäis pidempään kun pari viikkoa... Erona tässä ja niissä edellisissä on, että olen sentään tienny missä ne edelliset meni metsään. Nyt mulla ei ole mitään käsitystä ja siksi olenkin sykkyrällä. Ja voihan se olla, ettei olla menty metsään ja nää fiilikset katoaa. Epäilen. Mutta voihan se olla.
En mä itseasiassa edes tiedä miksi mua ottaa kuuppaan se ettei nähdä, eihän tässä kameroiden alla voi edes pussailla. Inhoan tätä epävarmuutta. Olin niin helvetin paljon tyytyväisempi ennen näitä kolmea edellistä sankaria. En kestä tätä yhtään että joudun arpomaan mitä toiset ajattelee ja haluaa. Tuntuu, että tää on kaikki taas lähdössä lapasesta. Oon niin stressaantunut. Miksei kaikki vois mennä vaan niin helposti kun meni alkuvuonna... Ei taas auttais vatvoa ja tehdä kärpäsestä härkästä mutta kun en osaa muutakaan. Sen minä vaan sanon, että jos tää homma menee reisille niin en sekaannu nuorempiini enää ikinä. IKINÄ!
Joku vois kyllä vatvoa tätä asiaa mun kanssa ja puhua mulle tolkkua. Murrun, jos se ei jää mun kanssa juttelemaan töiden jälkeen tänään. Ja mua vituttaa niin tolkuttomasti!!!! Vitun vitun vittu. Noh, ainakin mun mekko on perfect ja kohta mulla on häälahja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti