We are loco

Otsikkokin sen kertoo että hulluja tässä ollaan.

Kymmenessä päivässä ehtii tapahtua yhtä ja toista ja kolmattakin. Mistähän mä aloittaisin... No, hilloviikot ei ainakaan yhtään pidättele tota yhtä! Eikä mua. Nyt olenkin sitten siinä superjännässä tilanteessa, että tuli sitten pikkupäissään vedeltyä paljaalla. Ulkona. Pöydällä. Muistikuvat on lämpimämpiä kun se sateinen keli. Kyllä, olis ehdottomasti pitänyt hakea katumuspilleri. Ei, en hakenut. Just mietin, että kuinka nopeasti ekoja oireita alkaa ilmetä ja kuinka nopeesti sen testin voi tehdä. Vuotoahan oli vielä sillon eli erittäin epätodennäköstä että olisin pieniin päin mutta entäs jos olenkin? Se olis upeeta! Eiku kamalaa. Eiku. Mitähän se loppujen lopuks olis... No vahinkohan se olis.

Sain hoidettua sen kapseliasian. Sain vihdoinkin neuvolasta jonkun kiinni ja se laitetaan tulevana torstaina, samalla on sitten se syöpäkontrolli. Keskustelu oli erittäin hämmentävä ja molemmat luurien päissä oli aivan kujalla. Mutta pääasia, että se laitetaan niin J ei enää painosta mua asiasta eikä tarvii ostaa kumeja. Tai siis nyt muotoilin ehkä asian väärin, J ei painosta mua yhtään mihinkään, ihan yhteísymmärryksessä sovittiin tästä asiasta kun mä en voi niitä pillereitä syödä koska a) migreeni ja b) unohtelen niitä ja minipillereitähän ei todellakaan sais unohdella!

Tässä parhaillaan kuitenkin googletan kaikkia haittavaikutuksia ja asennuskokemuksia ynnä muuta mukavaa. Mun tuurilla saan käsivarteeni tyyliin nyrkin kokosen mustelman... Onneks tuun yövuoroon töihin samana päivänä kun se on otettu. Oon sit ilman vasenta kättä, eihän sitä onneks mihinkään tarvita muutenkaan! Tuskin maltan odottaa että saa taas olla vuotamatta. Ei enää tuskaa joka kuukausi! Sit ei auta kun toivoa, että toi kapseli ei vaikuta haluihin koska ainakin mulla on ihan helkkarin kivaa just nyt. Ja niin on tollakin. Sillä välillä kun tultiin kahden maissa baarista - siihen että lähdettiin liikkeelle peitto heilu kolmesti. Ja miksi mä postaan sen blogiini? Koska tää on mulle erittäin uutta! Ikinä ei oo ollu kenenkään kanssa niin että mä oikeesti joka solullani ja koko ajan haluan tota miestä. Jo pelkkä sen tuoksu tekee mut hulluks. Ja kuin hyvä mun on olla sen kanssa.

Mä en oo vuosiin nukkunu niin sikeesti kun nukun ton vieressä, saatan havahtua hetkeks tarkistamaan että missä se on jos ei oo kiinni mussa tai en tunne hengitystä niskassa tai rinnalla tai kasvoilla, mutta nukahdan uudestaan hyvin nopeesti. Enää se ei oo sitä että se heittää käden mun yli ja ollaan siinä vaan se tulee oikeesti ihan iholle kiinni, mä RAKASTAN sitä tunnetta kun käännyn kyljelleni ja se laittaa peiton mun päälle, tulee kiinni, laittaa kädet ympärille ja toisen jalan mun jalkojen yli ja huokaa mun niskaan ja nukahtaa. Mä tykkään tosta miehestä niin että taju lähtee. Sen kanssa on niin hyvä ja luonteva olla. Ja mikä on positiivista, niin se en oo pelkästään minä joka järkkää niitä yökyläilyjä. Itseasiassa J oli jopa alkuviikosta mun kanssa meidän mutsilla kaks yötä ja lähti sieltä töihin! Jos mä saisin valita, niin me oltais joka yö yhdessä. Nähtiin viimeks 12h sitten ja mulla on nyt jo niin hillitön ikävä että tekis mieli soittaa ja laittaa viestiä ja kaikkee.

Eilen oltiin viihteellä, tai siis J oli ja mä tulin töistä suoraa sen hakemaan. Tapasin J:n ilmeisesti parhaan kaverin ja mikä parasta (erävoitto mulle!) J myönsi olevansa musta mustis! Nyt voin sanoa, että mun sisäinen jumalatar heitti kärrynpyöriä. Oon niin onnellinen tällä hetkellä, etten osaa kun hetkittäin pelätä että kaikki romahtaa ja tää kaikki viedään multa pois. Toisaalta nyt kun ajattelee järjellä, niin ei siitä taida olla pelkoa ja oon oppinu tän reilun kuukauden aikana itestäni niin paljon uutta etten voi olla ku kiiitollinen. Joku sano, että rakkaus on ihanaa. Ja sitä se just on. Hullua, miten sä samalla avaat itses sille toiselle ihan joka tasolla ja silti saat vähintään yhtä paljon kun mitä sä annat.

Jaksan miettiä ja ihmetellä sitä, miten pohjalla ihmisen pitää käydä ennenkun se on ansainnut jotain hyvää elämäänsä. Mä selasin mun vanhoja blogitekstejä ja oikeastaan mietin elämääni tässä muutaman vuoden ajalta. Mä olen käynyt todella pohjalla. Oikeesti, tässä olis voinu käydä ihan eri tavalla. Ihan muutama päivä sitten lävähti kun märkä rätti naamaan että mä olen onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Elämä on tässä ja nyt. Ja mä nojaan taaksepäin ja nautin kyydistä!