Kovaa...

Mä ajattelin eilen, ja mitä enemmän mä ajattelen ja juttelen niin sitä enemmän tajuan asioita. Jos mulla ei olis mitään väliä J:lle niin me ei oltais puhuttu yhteisestä matkasta eikä näkemisestä ilman seksiä. Tai sitten mä vaan valehtelen itselleni ja haluan uskotella etten taas ole säälittävä takiainen. Jotenkin onnistuin keplottelemaan itseni tänäänKIN sinne yökylään, johtuen siis siitä että mulla on tää ja huominen vapaata ja pe pitäis alkaa hilloviikot. Mistä tulikin mieleen, etten ole vieläkään saanut hoidettua sitä kapseliasiaa pois päiväjärjestyksestä. J alkaa pikkuhiljaa myös muistutella siitä. Eilen itseasiassa pohdittiin yhdessä että mitä mun piti hoitaa kun muistin, että jotakin oli mutta en muistanut mitä. Jotenkii mua ehkä myös hävettää soittaa sinne ja mennä sörkittäväksi. Ongelma on siinä, että se neuvolan täti tosiaan pitää mua ihan umpilesbona. Sönkötä siinä nyt sitten sille, että joo olis tarvetta nyt sitten sille kapselille ettei käy hupsis. VARSINKIN kun mun piti ottaa puheeksi se vauvajuttu, olin sen jopa kirjottanu post it - lapulle :D

Tää tuntuu jotenkin kaikki niin kovalta ja julmalta. Yhen matkan takia toi fucktard ei halua olla mun kanssa, mutta silti sen eleet ja kaikki kertoo että se välittää ja tykkää. Eilen oli aikaa pohdiskella asioita, ja mä mietin että mä jaksoin sentään odottaa R:ää sen kaks kuukautta niin jaksaisinko mä odottaa nyt sitten tätäkin? Kuka tietää. Ehkä pitäis vaan antaa asian mennä omalla painollaan ilman turhaa stressiä.

Tänään hoidan ton kapselijutun pois.

Ihan varmasti.