No niin, tämähän se oli sitten helvetin hieno yö ja eilinen ilta. Tuo J = fucktard on kyllä kans semmonen sankari että huhhuh. Mistähän mä alottaisin... J kävi tutustumassa perjantaina mun koiriin ja "päiväkotiin" ja koska ei malteta olla kauhean montaa päivää erossa toisistamme niin menin sunnuntaina sinne sitten yöksi. Nyt se kehtaa valittaa ja väittää että väsytän sen ihan totaalisesti... ;) ei mun mielestä kolmesti vuorokaudessa ole yhtään liikaa! No enivei. Eilen siinä kun köllöteltiin vielä sylikkäin peiton alla kun mulla oli jo kiire tää fucktard päätti ruveta avautumaan. Mun mielestä tää keskustelu olis voinu odottaa. Noh, nyt ainakin tasan tarkkaan tiedän missä ei mennä. Eli fucktard sai sitten kakaistua, ettei ole nyt ennen yhtä pitkää reissua haluamassa mitään vakavampaa mutta ei halua myöskään että mä luovun toivosta, että voidaan käydä kaupungillakin (mitä vittua??!!). Ennen tätä töräystä hän sai kysyttyä että oonko harkinnut pillereitä. Jos mua ei vituttais niin paljon niin saattais jopa naurattaa.
Tässä tilanteessa ei ole mitään huvittavaa, koska tiedän tasan tarkkaan miten kuvio tästä etenee. Tuo helvetin fucktard ei tunne mua yhtään, koska se ei tajua että sanomalla noin se ryssi koko homman. Tätä peliä voi pelata kaks ja tästä tuli just mulle pelkkä peli. Mähän en jumalauta ole mikään varavaihtoehto joka kiltisti jalat ristissä odottaa ku herra käy vähän villinä ja vapaana kiertämässä Eurooppaa perkele. Voipi olla pienimuotonen yllätys kun en olekaan enää valmiina leikkimään kun paluu arkeen koittaa. Aion ottaa tästä nyt ihan kaiken irti mikä vaan lähtee. Mutta nyt tiedän sitten senkin että omaan kämppääni en aio tota laskea.
Voin kertoa olevani kaikesta huolimatta ihan saatanan pettynyt ja jollain tasolla jopa surullinen. Mä oikein tunsin sen kun mun sisällä naksahti kaikki taas lukkoon kun toi sai suunsa kiinni. Mä toivon, että se ei huomannut että olisin suuttunut. Tiuskasin vaan että oonko koskaan sanonu että sä puhut liikaa :D Sit tuli kiire pukee vaatteet päälle ja lähtee töihin. Hävettää myöntää, mutta itkin jo ennenku pääsin autolle. Ja mitä tekee fucktard... No pommittaa viesteillä! Odottikohan se jotain megaluokan kilahdusta vai yrittikö se selvittää että miten pahasti suutuin...
Kirjotin tossa äsken työkaverille kirjeen jossa vuodatin tän saman roskan. Oon niin helvetin raivona ja hiilenä ja käpynä. En vaan tajua miks taas piti luottaa ja uskoa siihen että vois joskus päättyä hyvinkin. Ei auttais olla positiivinen. Että nyt sitten pääsen sanomaan tän taas: SORI MAMMA MÄ MOKASIN! Lahjakkaasti ryssin tämänkin. Joskin mulle sopii erinomaisen hyvin tämmönen järjestely että katotaan leffoja ja vietetään yöt yhdessä. Ei mulla oikeestaan olis edes aikaa mihinkään enempään. Kestihän tätä mun onnea jopa.. ööh.. kaks viikkoa :D
Onnesta tuli mieleen. Mulla on elämässäni niin järjettömän ihania ihmisiä etten meinaa uskoa todeksi. Viime aikoina oon pyytänyt apua millon mihinkin ja aina sitä on saanut. Pikkuhiljaa alkaa tajuta, että helvetti nää ihmiset ihan aikuisten oikeesti välittää musta! Ihan järjettömän upee fiilis. Mitä vitun väliä on jollain sällillä kun mulla on perhe joka hoivaa ja rakastaa mua? Ilman ystäviä millään ei olis mitään väliä. Kun mulla on ystäviä, mulla on kaikki.
Mutta silti vituttaa. Saatanan fucktard. Vielä paremmin muistan miks en pidä ihmisistä enkä halua olla niiden kanssa missään tekemisissä. Ne pääsee aina yllättämään eikä ikinä positiivisesti! Paitsi noi mun ikiomat pikku lusmukat <3 Love ya'll! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti