Ah, ja kaikkeen muuhunkin. Nyt just on niin tajuttoman hyvä fiilis ettei voi todeks uskoo. Mä en ikinä uskonu että tääkin päivä tulee kun vipellän töihin panopörrö takaraivolla ilman meikkiä ja tunnen itteni ihmiseks. Toki mua sattuu paikkoihin missä en tienny olevan paikkoja, lonkat on niin kipeet etten haluu edes ergonomisella tuolilla istua. Mutta silti mulla on ihan huikea olo ja fiilis vaikka väsymys on ihan hirvee. Olin nyt taas kaks yötä tuolla ja itseasiassa ennen töitä piti illalla käydä vielä "päikkäreillä". Voisin melkein väittää pelanneeni korttini kerrankin oikein. Käytin ekan kerran termiä me. Eilen. Iljettävää. Ja tavallaan ei ole edes yhtään iljettävää kun ihanaa!
Oon niin koukussa ton ihoon ja tuoksuun ja kaikkeen! IKINÄ oo aikasemmin ollu kenenkään kanssa mitään tämmöstä. Mua ei haittaa ton formulalakanat tai se, että sen sängyssä on kaks kapeeta lakanaa yhden leveen sijasta (itseasiassa se on musta jopa söpöä!). Päästin päässäni pikku tuuletukset kun heitin että nyt kun olen yöt töissä niin hän voi sitten pyytää toisen unikaverin yökylään ja mä sain vastaukseks ihan tolkuttoman naurukohtauksen. Jotenki... En tiiä... Mun omaa olemista helpotti tieto, että mä olen ainoa joka sen lakanoissa pyörii. Ja sain läppärin salasanankin! Ah tätä romantiikkaa. Ei aikuisten elämä olekaan niin tylsää! :D
Jos ei muuta niin olen oppinut itsestäni uusia puolia. Mä oon elänyt päässäni jo pitkään äärimmäisen pahaa identiteettikriisiä ja nyt vasta tajunnut, miten syvällä suossa mä olenkaan ollut. Kysyin vaimolta jo miksei se ole pakottanut mua hoitoon kun olin neljä vuotta ilman seksiä. Okei, se kännisäätäminen oli asia erikseen - en just muista mitä tapahtu eli sitä ei lasketa. Nyt musta on tullu helvetinmoinen kani. En tiedä johtuko pillereistä vai mistä, mutta mulla ei aiemmin ollut edes minkäänlaista mielenkiintoa koko hommaan ja välttelin sitä kaikin mahdollisin tavoin. Nyt luomuna tekis mieli päästellä koko ajan, ja nyt onkin sitten pelko perseessä että koska toi spärdäri pettää ja käy hupsis. Ja sitten taas mietin, että olisko sekään maailmanloppu... Ei mulle ainakaan. Täytynee silti käydä ostamassa pari testiä, ihan just in case ja alkaa varata aikaa siihen kapseliin. Täytyykin soittaa heti tänään herätessä sinne jos vaikka asap sais aikaa. Pitäs mennä myös kontrolliin. Olin jo unohtanut koko asian, koska se ei enää vaivaa mua eikä mulle ole ton yhden kanssa millään tavalla saastainen olo.
Viikonloppuna meinasin jyrsiä hampailla ranteeni auki. En keksinyt enää kivuliaampaa tapaa kuolla. Rupesin kusemaan verta pe-la yönä taas. Mulla oli sillon viime kuun alkupuolella edellisen kerran kunnon tulehdus päällä ja olin kahteen eri otteeseen päivystyksessä. Nyt vaan alko ihan yks kaks. Ja eikös sitten heti veikata, että sehän on honeymoon-syndrooma! Tietää kivasti lääkärireissua. Toki, senkin asian vois hoitaa samalla kun käy neuvolassa. Neuvolan täti tosin luulee edelleen että oon lesbo :D Niin mä tosin luulin hyvin pitkään itsekin, mutta nyt olen sitä mieltä että pelaan kyllä molempiin maaleihin. Eli ei se sukupuoli vaan se ihminen.
Laitoin tänään maistraattiin ilmoituksen etunimen muutoksesta. Nyt mulla on sitten kolme etunimeä. Ja hain työpaikkaa. Hurjaa. Nyt tekis mieli vähän pussailla... Eikä ihan niin vähääkään. Hyi mua. Huomasin tänään, että mua ei vitutta enää yhtään niin paljon päivittäin. Tiedä sitten johtuuko siitä R:n dumppaamisesta vai J:stä vai ihan omasta itsestäni. Ihana minä, ihana J ja ihana elämä. <3 Mun on hyvä olla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti