Tai lähinnä mua harmittaa kai tää kaipuu, kipu, kaiho toisen ihmisen iholle. Mä en oo tainnu ikinä olla näin riippuvainen ja koukussa toiseen ihmiseen. Pahinta ja ultimaattisesti hirveintä on se, että me ollaan nähty nyt kahen viikon aikana... ööh.. viidesti? Kuudesti? Ja niistä puolet oon ollu siellä joko yötä tai nukkumassa muuten. Plus panemassa. Mitä sitä kiertelemään. Nyt hajottaa jo etukäteen koska en tiedä keritäänkö ennen sunnuntaita nähdä. Ärsyttävää, voisin olla siellä koko ajan. Mua sattuu fyysisesti jo mennä nukkumaan yksin, kahdessa yössä kerkes tottumaan siihen että joku pitää lähellä ja hengittää iholle. Mä en ole koskaan ollut hyvä nukkumaan kenenkään vieressä, yhtä eksää lukuunottamatta. Sen kanssa nukuin aina kun pieni murmeli, heräämättä aamuun asti. Nyt nukun jopa paremmin ne pätkät kun saan unta. Herään virkeenä ja lähinnä fiilistelen sitä kun joku pitää kiinni.
Ja se tunne, kun katsottiin leffaa (aluksi eri puolilla sohvaa, ja vielä väärillä puolilla koska kumpikaan ei osannu olla kovin luontevasti..) ja toi kysy että uskaltaako se tulla mun taakse ku mieli tekis. Sit vaan halittiin koko loppu leffa. Tuli semmonen olo, että siinä oli mun paikka, siihen mä kuuluin just sillä hetkellä. Siinä mä olin kokonainen.
Sitten päästäänkin ovelasti siihen mikä mua tässä pelottaa. Mua pelottaa, että mä kohta taas kyllästyn. Mä olen ainoa joka on sanonut että ikävöi. Tykkäämisestä ei ole puhuttu, mutta tuplatreffeistä vaimon ja sen miehen kanssa kylläkin. En tiedä kummasta J järkytty enemmän, siitä että käytin meistä termiä me vai siitä että mun vaimo haluaa nähdä sen. Mä olen suorastaan ihailtavasti malttanut mieleni enkä ole ruvennut tenttaamaan että mitä mieltä hän musta on. Toisaalta musta olis kiva tietää onko toiveissa että me oltas ehkä kohta me, mutta toisaalta mä tiedän itse että kyllähän me ollaan.
Se on jopa mulle selvää, että tää on enemmän kun pelkkää pusupainia ja yökyläilyä. Mielenvikasinta tässä on se, että mä voin äärimmäisen hyvin nähdä itseni tuolla samalla sohvalla maha pystyssä syömässä jätskiä suoraa purkista ja nalkuttamassa. Sinällään huolestuttava ajatus, kahden viikon treffailun jälkeen. Varsinkin kun toi ehkäsyasia on tapetilla. En ehtinyt hoitaa sitä eilen joten hoidan sen tänään. Tai niin siis, toivottavasti hoidan. Mun täytynee tänään käydä myös hakemassa pari raskaustestiä - ihan just in case. En halua sitä tilannetta, että kuukausi eteenpäin tästä huomaan himoitsevani kummallisia asioita ja oksentavani aamuisin. Luotto kumeihin on siis täällä kohdillaan! :D
Ah ihanaa, saan uuden puhelimeni tänään käyttöön! Liittymä aukee muutaman tunnin päästä. Sit pääsenkin tallentamaan vanhanaikasesti kaikki yhteystiedot, en voi vaan käyttää vanhaa sim-korttia uudessa puhelimessa ja tallentaa puhelimen muistiin kaikkea roinaa koska sim-kortit on erilaiset.
Näillä mennään. Ikävissäni pööpöilen vielä tunnin verran ja sitten menen naatinaati.
PS: Rakastan mun uutta tukkaa <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti