Kaikkea ei ilmeisesti vaan voi saada. Mä sain tosta miehestä kaivettua ekan kerran ulos, että se tykkää musta ja oikeesti haluaa panostaa tähän juttuun eikä oo menossa karkuun, vaikka välillä joudutaan sumplimaan näkemisiä ja olemaan parikin viikkoa erossa. Mä olen ihan hirveä ihminen koska oon kirjoitellut toisen miehen kanssa. Ja itseasiassa myös ton mun puumanaisen. Mulla ei ole aikomustakaan nähdä niitä, mutta mä haluan että joku kertoo mulle tunteistaan ja sanoo että ikävöi ja laittaa sydämiä (okei, laittaa toikin aina hyvänyön viestiin sydämen...) ja jos mainitsee mut esim somessa niin mä en ole vaan joku tyyppi. Ymmärrättekö mitä tarkoitan? Kyllä mä voin lukea rivien välistä, että toi tykkää musta ja ajattelee ja välittää. Mä vaadin liikoja. Ja tavallaan tiedän, että jos toi lässyttäis mulle samalla tavalla niin mä kyllästyisin ja juoksisin karkuun. Tavallaan siis tietämättään toi osaa käsitellä mua.
Ja silti mä haluan antaa periksi. Ostin meille samanlaiset lippikset. Okei, se oli jo noloa. Mä en vaan tiedä kauanko musta on tähän, että jopa ex ja exän perhe menee mun edelle. Tuntuu välillä ihan kun meitä olis tässä jutussa kahden sijasta neljä. Ja niinhän meitä tavallaan on. Jos sanon julmasti, niin jaan mielelläni leluistani vähempiosaisille. Eikä siinä mitään, ex on nätti ja mukava ja ero noilla on ihan selkeä. MUTTA. Miten vähän sillä on maalaisjärkeä ja miten riippuvainen se on tosta miehestä. Niillä on sellainen spesiaali yhteys mitä mä en tule ikinä ymmärtämään, onhan ne kasvaneet yhdessä. Mä ymmärrän erittäin hyvin, että se lapsi menee mun edelle ja niin sen kuuluiskin. Mutta ei exän.
Joskus musta tuntuu, ettei meillä ole mitään muuta kun seksi ja leffat. Me ei saada juuri aikaiseksi edes henkevää keskustelua. Ärsyynnyn jo siitä, että saan viestiin vastaukseksi pelkkiä hymiöitä. Aikuinen ihminen - pelkkiä hymiöitä! Tää on selkeesti hyvä merkki että ollaan kirjoteltu puolitoista kuukautta ja mä alan olla ihan kypsä vähän joka tasolla... Mutta se on parasta, että jos tapahtuu jotain niin se kertoo mulle ensin. Ja rivien välistä pystyn lukemaan kyllä, että en ole ihan yhdentekevä. Vaikka välillä siltä tuntuu. Noh, kaikkea ei kai voi saada. Muuten se onkin niin täydellinen paketti.
Olen ihan hurahtanut waist trainereihin! Ostin yhden ja näitä oli pakko ostaa lisää. Toiset on vähän jämäkämpiä kun toiset ja itseasiassa yks on semmonen hikoiluttava juttu mikä kiinteyttää. Superkätevä vekotin varsinkin yövuoroon laittaa päälle.
Ja eipä tässä kai muuta, sainpahan taas avautua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti