JAAHA. En olekaan sitten taas tammikuun jälkeen edes viitsinyt kirjoittaa. Jos pikainen kertaus, niin tosiaan tatskatyyppi ei ole enää elämässäni. Ystävänpäivän tienoilla ruvettiin seurustelemaan ja siitä meni ehkä kuukauden verran, ihan maksimissaan 6 viikkoa niin erottiin. Päädyin samana iltana toisen miehen matkaan jota näin ihan vaan huvimielessä ehkä puolentoista kuukauden ajan ja sitten tyssäsi sekin. Sen jälkeen ollut hyvin kuivaa ja vähänlaista menoa. Paitsi nyt.
Välissä tuli käytyä aika pohjalla. Oli seksuaalista häirintää ja ahdistelua ja sen sellaista.
Iskin silmäni tässä syksyn mittaan yhteen kuljetusliikkeen kundiin, joka on syystä tai toisesta käynyt meillä kerran - pari kuussa. Ja tehän tiedätte, että kun Kylli-täti haluaa niin Kylli-tädin pitää saada. Ja sitten tapahtui eräänä lokakuun lopun / marraskuun alun sunnuntaina, että Kylli-täti meni aikuisten karkkikauppaan Tinderiin. Ja Kylli-täti löysi etsimänsä. Ja mua vietiin. Viestit lensi tiuhaan ja pakettien toimitusten yhteydessä juotiin kahdesti meillä kahvit. Mutta ei muuta. Ei ehdi, kiirettä, pajalla, ei jaksa, muuta menoa, pitää rakentaa yms yms. Kinusin ja kiukuttelin ja anelin ja nöyryytin itseäni reilun kuukauden, kunnes tajusin että ei tästä tule mitään - vaikka sanoo että on tunteita niin ei ole aikaa eikä ilmeisesti mielenkiintoa sitä järjestää.
Mutta kas, olinkin sieltä Tinderistä napannut mukaan toisenkin. En ajatellut missään kohtaa nähdä tätä toista, mutta siinä oli jotain joka kolahti. Sama leffamaku, huumorintaju, mauttomat vitsit. Vitkuttelin melkein koko marraskuun, että saisin jotain tolkkua koko tilanteeseen. Sydän veti järkeä turpaan ja päinvastoin. Marraskuun vikoina päivinä päätin että what the hell, nähdään nyt sitten. Ja nähtiin. Ja siitä se lähti. Sovittiin, että vietetään itsenäisyyspäivää yhdessä et tulee mun luokse maanantaina. En sitten itse malttanut odottaa, niin käytiin edeltävänä lauantaina yksillä. Ja jumankauta kun mun maailma pyöri ympyrää edelleen.
Siinä on täydellinen paketti. Huomaavainen, hellä, avulias ja ihan mieletön sängyssä. Ja niin samanlainen huumorintaju, että pelottaa. Ja se on tavannut jo mun äidin ja suostui, että mennään äiteelle syömään joku viikonloppu. Sen verran ollaan sovittu, että muita ei tapailla eikä varsinkaan panna mutta ei vielä ns. olla yhessä vaikka me ollaankin me. Eikä oo kiire mihinkään. Mä saan mitä mä haluan ja tarvitsen, ja oon tähän enemmän kun tyytyväinen. Jos se muuttuu suuntaan tai toiseen niin sitten se muuttuu. Mutta just nyt on hyvä, just näin.
MUTTA on se mulle sen verran spesiaali tapaus, että siivosin oman kämppäni ja päästin sen mun luokse yöksi. Aikaisemmin ollaan oltu poni- ja koiravahteina äiteellä. Ja tässä kohtaa korostan, että edes kaikki mun kaverit ei ole tervetulleita mun kämppään puhumattakaan siitä, että päästäisin sänkyyni ihan ketä tahansa. Siis omaan sänkyyni. Siihen missä MINÄ ja kissat nukutaan. Ehei, ei puhettakaan. Mutta tuon päästin. Ja ens viikolla uudestaan. Tekee mulle niin hyvää. Ansaitsen pienen palan onnea. Ansaitsen! Ihan varmasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti