Ärsärsärs!

Ristiriitaisia tunteita joista päällimmäisenä ärsytys. Täydellinen päivä ja se tullaan pilaamaan monilta eri tahoilta, mutta pahinta on oman huonon omantuntonsa puhdistusyritys sillä että yritetään saada mut tuntemaan huonoa omaatuntoa. Kaks kuukautta sitten se olis saattanut onnistuakin, mutta ei enää. Edes mun petetty luottamukseni ja puukon jälki selässä ei parane näin nopeasti. No, ilmeisesti muut tietävät paremmin mistä mä välitän ja mistä en. Luulin tuntevani itseni parhaiten, mutta näköjään olen erehtynyt.

Olen lopettelemassa hiljaiseloani, kohta on aika esitellä täysin uudistunut MINÄ. Eilen itseasiassa uusi minä pääsikin jo vähän raottamaan kaapin ovea ja vilkuttelemaan maailmalle. Uusi minä ei enää nöyristele eikä pyytele olemassaoloaan anteeksi. Uusi minä tekee sitä mitä olen aina halunnut, eli ihan just mitä vittua lystään. Olen päivä päivältä tyytyväisempi elämääni ja siihen millaista siitä teen. Tähän mennessä tehdyt uhraukset ovat osoittautuneet erittäin onnistuneiksi ja ajankohtaisiksi. Muutoksia on tultava, että pääsen eteenpäin. Kukaan ei enää sanele mistä saan pitää ja mistä en. Enää en halua sensuroida ajatuksiani tai mielipiteitäni vain ollakseni korrekti ja mukautuvainen. Haluan olla minä enkä mikään muiden muokkaama ihannekuva minusta. Haluan viihtyä kehossani ja elämässäni ja ympärilleni valitsemieni ihmisten seurassa omana itsenäni.

Ja silti, SILTI olen surullinen. Olen aina, kun tajuan että vaihe elämässäni on ohi. Ja tänään yksi vaihe elämästäni loppui. Monet itkut ja vielä useammat naurut jäävät taakse. Mä en lupaa mitään, en enää lupaa mitään.

Luin taas vanhoja päiväkirjojani ja muita puuhavihkoja. Olen näköjään ollut jo yläasteella melankolisuuteen taipuva tarkkailija. Lukioaikaiset kirjoitukset olivat parhaita, silloin on näköjään riittänyt pohdiskeltavaa ja osittain samoja asioita pyöritellyt paperilla kuin nyt mielessäni. Kesämerkinnät ovat olleet parhautta, muu vuosi eletty säästöliekillä ja kesät päästelty kunnolla pitkin maita ja mantuja. Niin se menee edelleen. Elän kesälle ja kesällä. Ja juovun osittain alkoholista ja osittain rakkauden tunteesta. Rakastan elämää, rakastan kesää, rakastan rakastaa ja rakastan jokaista päivää. Olen kiitollinen kaikesta mitä mulla on. Näin se menee ja joillekin asioille ei voi mitään.

Laitoin soimaan hömppäbiisin ja nyt menen nukkumaan. Hengitän muutaman kerran, nukahdan, näen unia ja aamulla herätessäni olen mennyt eteenpäin.
Aerosmith - I don't wanna miss a thing