Forever yours

Lupasin kirjoittaa, kun on ihan mitä tahansa kirjoitettavaa. Nyt haluan avautua - mutta en tasan tarkkaan kehtaa avautua kasvotusten kenellekkään. En tästä asiasta. Hävettää itseänikin niin suoraan sanottuna vitusti tämä mun toiminta. "Jos luvannut oot toiselle rakkautesi, niin mitä ihmettä teet sä minun vuoteessani?" Kuvaa aika hyvin mitä mulla on menossa. Joo, mä kysyin R:ltä, että meneekö se aikuisena mun kanssa naimisiin ja se lupas rakastaa mua koko loppuelämänsä. Käsitin sen puheista, että me ollaan oikeesti me. Näkemättä ja kokeilematta. Kyllä mäkin sitä kohtaan tunnen vaikka ja mitä, mutta vaikka sanon (jopa ääneen) rakastavani, niin sitä en kyllä tee. Siihen vaaditaan se näkeminen. Enkä tiedä, pystynkö rakastamaan sittenkään. Pystynkö enää ikinä?

Joka tapauksessa. Mulla on R:n lisäksi kolme muuta "lelua" joille lupaan yhtä ja toteutan toista. Yhden kanssa olen päässyt siihen pisteeseen, että meillä on seksitreffit sovittuna keskiviikolle. Nyt pitäis enää kerätä rohkeutta joko a) mennä TAI b) feidata. Ongelma tässä kaikessa on se, että kaiken sen syöpäpaskan jälkeen tunnen itseni saastuneeksi enkä halua, että kukaan koske mua sillä tavalla. Tavallaan kai pelkään, että kun leväytän letun levälleen niin se on ruma ja epähaluttava ja siitä näkee, että nyt on takana jotain rankkaa. Ja silti, mä haluan. Haluan niin paljon, että lantiolla tykyttää ja paikat valuu mahlaa. Koen jotenkin iljettäväksi sen, että tämä seksitreffijantteri pitää kiihottavana sitä, että hän sais olla eka joka panee mua pitkään aikaan. Sehän on sama kun neitsyttä panis! Likasta ja niin väärin. Toisaalta mä haluaisin, että R olis se eka kaiken tän jälkeen. Mutta kun se jätkä ei tee elettäkään, että nähtäis!

Mä tiedän, että mut tuomitaan tän blogin takia ja ymmärrän kyllä tasan tarkkaan miksi. Mä tuomitsen itse itseni myös. Vaikka mä tiedän, että en ole tilivelvollinen kenellekkään tekemisistäni, niin kyllä mä taidan R:lle olla. Me ei olla sovittu pettämisen rajoja, ehkä siksi että molemmat tietää ettei jää kiinni jos on jotain muita virityksiä. Tai sitten siksi, että luotetaan. Tai siis se luottaa, mulle on ihan yks hailee mitä se puuhailee. Se itse sanoi, että irtosuhteita riittäis mutta hän haluaa puolison. Ton näkönen jätkä ja ollu melkein kaks vuotta ilman seksiä. En osta tätä selitystä, terve mies ei pillusta kieltäydy kun sitä tyrkytetään. Mun pitäis kysyä siltä suoraa, että mikä tämä homma on. Mun pitäis osata elää ja olla kunnolla. Mutta mä en osaa. Mä en tiedä lasketaanko seksistä puhuminen pettämiseks... Mun pitäis oikeesti lyödä kortit pöytään ja kysyä tolta että ollaanko me vai eikö me olla vai mitä meidän välillä oikein on. Toisaalta mun järki sanoo, että koska pelissä on sana rakkaus niin me ollaan mutta kumpikaan ei osaa sanoa tarkkaa päivää koska tosta tuli mun ja musta sen. Jos jaksais selata koko keskustelun läpi niin sieltä varmaan löytyis joku vinkki.

Kuukausi sitten se laittoi mulle sen viestin. Mä olin sillon ollu viikon sinkkuna. Nyt mä en tiedä mitä mä tekisin jos nää viestit ja puhelut loppuis. Tai tiedän. Etsisin uuden. Mä toivon, ettei mun tarvitse enää ikinä etsiä ketään muuta. Että tää olis totta ja mä saisin rakastua rauhassa täysillä. Jollain todella hullulla ja fucked-up tavalla toivon, että me päädyttäis R:n kanssa naimisiin ja perheeksi. Tällä perseilyllä mä en ansaitsisi sitä. Mun käsitys romantiikasta on jokseenkin mielenkiintonen. Säikäytin R:n puolikuoliaaks kun vähää vaille 12 just ennen sen synttäripäivää sanoin sille, että kadun ihan hirvittävästi mitä aion tehdä ja sitten kun se muutaman kerran tenttas että mitä nyt niin läväytin sille sitten ruutuun tissikuvan ja siihen hyvän synttärin toivotukset. Huvittavinta tässä on se, että se sama tissikuva meni muuallekkin... Kyllä, olen ihan hirveä suttura. Enkä ymmärrä edes hävetä. Enkä häpeäkään niin kauan kun en mene sanoista tekoihin.