Hei terppa ja morjes!
Mulle selvis eilen, että en ole kaveripiiristäni ainoa joka kärsii IBS:tä. Ainakin kahdella muulla on myös kyseinen ihanuus ja hyvin samoilla oireilla kun mulla. Tai no, ainakin se "paskamahaisuus" oli tuttua. Tavallaan kävi sääliksi, ja tavallaan lohdutti, että vertaistukea on ainakin saatavilla.
Väiskin kanssa etenee, ei etene, etenee, ei etene. En oikein tiedä. Ei paineita, enkä jaksa stressata. On ollut kipuja ja stressiä ja kaikkea, ettei ole ehtinyt ajatella. Tai on ehtinyt, paljonkin. Mutta toisaalta, viime yönä töissä sain tän sairauden aiheuttaman turvotuksen takia taas tyhmiä kommentteja että itkin niitä Väiskille ja se lohdutti. Aamulla idioottiaasi siis tiedusteli vittumaisesti, että eikö ole vähän riskaabelia olla töissä kun on raskaus noin pitkällä. Minä en ole raskaana, olen vaan yötyön ja IBS:n takia niin turvoksissa... Tiedostan itsekin näyttäväni ihan hyökkäysvaunulta, mutta ei sitä tarvitse naamaan hieroa. Lopetin taas röökinpolton ja olen senkin takia aika herkillä.
Löysin yllättäen Tinderistä alkuun todella lupaavan pojan. Siitä paljastui lievästi sanottuna creepy tyyppi, melkein vois sanoa että potentiaalinen kirvesmurhaaja. Olis pitänyt ekojen treffien jatkoksi mennä sen kanssa jonnekin järven rantaan mökille jne jne. Ei kukaan täysjärkinen varaile mökkejä jatkoille, eikä varsinkaan stalkkaa toista kun toinen tulee leffasta! Olin siis ennen näitä treffejä kaverin kanssa elokuvissa, ja tyyppi ajoi sit parkkipaikan ohi leffan loppumisen jälkeen ihan vaan muka sattumalta. Loppujen lopuksi mä en edes mennyt sinne treffeille, vaan rupesin mukamas juomaan. Oikeesti kävin kaupassa ja ajoin kotiin tekemään juustotoasteja ja teetä. :D Ja kaikesta huolimatta tuossa se roikkuu viestejä laittamassa ja soittelemassa päivittäin.
MUTTA KUN.
Haluan Väiskin. Tai oikeestaan en halua. En halua ketään.
Haluan mun mahan kuntoon.
#fuckIBS
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti