No niin. Taas on hetki vierähtänyt. Kesäloma oli ja meni, ja mitä siitäkin jäi mieleen? No, ainakin se että kävinpä sitten loman alkajaisiksi pyörähtämässä samaisen urpon pedissä josta viimeksi bloggasin. Kolmatta kertaa ei tule. Näin Hobittia tässä yövuorosta töistä lähtiessäni jokin aika sitten, oli se varmaan ennen lomaa. Ei edes tervehtinyt. Ihan varmasti tunnisti kyllä. Ei oikein tuntunut enää miltään. Löysin myös ensirakkauteni Tinderistä ja juttelinkin sen kanssa jonkin aikaa, ei me edes ehditty nähdä. Nyt ei olla kuukauteen oltu tekemisissä, oli joku muu. Loman alkaessa kävin treffeillä yhden kivan pojan kanssa. Eihän siitä sitten loppujen lopuksi edes kivaa poikaa paljastunut, vaan liikaa juova ja kännissä tunaroiva urpo. Jotenkin vaan jäin siihenkin kiinni. Sen kanssa oon viimeks viestitellyt 23.7. Eikä sekään haittaa, oikeastaan aika helpottavaa kun toinen vaan tavallaan haihtuu pois ja tekee tilaa toiselle.
Mä havahduin tässä yks päivä, että mullahan on herännyt tunteita! Oon siis vuoden kirjotellut yhden tindermätsin kanssa, joka sattuu olemaan samalta kylältä kun minä. Ollaan nähty ekan kerran kun loman ekoina päivinä kävin hakemassa siltä onkimatoja, sain ne tavallaan synttärilahjaks. Ja se oli romanttisinta ikinä! Sanotaan tota tyyppiä nyt vaikka Väiskiks, helpompi puhua nimellä. Parasta Väiskissä on se, että se saa mut aina hyvälle tuulelle ja jaksaa kuunnella mun juttuja ja nauraa mun huonoille memeille. Saan siltä känniviestejä viikonloppuisin ja se auttaa mua kaikissa jutuissa mitä mun pitää hankkia tai mistä en ymmärrä mitään niinku autot, puutavara, koneet... Ja se lohduttaa jos mulla on paha mieli. Ja se on oikeesti kiva. Ens kuussa me mennään treffeille kattomaan yks uus kauhuleffa!
Rupesin tässä just kelaamaan, että oonko mä muistanut kertoa mun sairauksista ja vaivoista. Olin tai en, tässä tulee.
Mulla on siis diagnosoitu:
IBS
Invalidisoiva migreeni
Kroonistunut VTI
Noin niinkun alkajaisiks. Ja miten näiden kanssa pärjää? No, alotetaan vaikka IBS. Sen kanssa pärjää aika jees, välillä on hyviä kausia ja välillä huonoja. Huonot kaudet meinaa sitä, että maha kramppaa ja vessassa saa rampata koko ajan, ulos tulee löysää ja veristä tavaraa. Sillon voi vaan syödä kaurapuuroa ja bataattia ja vältellä kaikkea, mistä maha vois ärtyä. Hyvinä kausina maha on sillon tällön vaan sekasin ja kaikki on ok niin kauan kun ei syö semmosia juttuja mitkä on todettu ettei maha kestä. Niinkun mun tapauksessa porkkana ja pähkinät. Eniten ottaa päähän tää jatkuva turvotus ja piereskely. Imodium auttaa välillä. Mut tää kaasunmuodostus on välillä ihan järkyttävää.
Ja sitten se migreeni. Mä en oikein tiedä mikä nää kohtaukset laukaisee. Äiti on sitä mieltä, että vuorotyö ja kolmen yön putken jälkeen migreeni on taattu. Ei se ihan noinkaan mene. Stressi tottakai lisää kohtausten määrää, mutta musta tuntuu että mulla on taas joku hermo niskassa nikamien välissä jumissa ja se aiheuttaa särkyjä. Ja toki se, että mun elämäni ei viime aikoina ole ollut kauheen mukavaa. Kohtaukset on siis järjestäen semmosia, että herään kun se on jo päällä. Kipua, paha olo, valoarkuutta, ääniarkuutta, jaloista häviää tunto... MigraCap on ollut tosi hyvä apu, vaikka en mä lääkkeettä selviäkään. Se on muuten myös loistava apu krapulaan, ihan vinkvink vaan.
Ja sitten se hauskin, eli kroonistunut vti (virtsatieinfektio). Ensioireiden jälkeen tilanne eskaloituu hyvin äkkiä katastrofiin. Kyse on siis tunneista. Ensioireet on semmonen ikävä tunne alapäässä, pissatessa kirvelee ja tuntuu oudolta. Jos en tässä kohtaa älyä ottaa antibioottia, niin parissa tunnissa mennään siihen pisteeseen, että nousee kova kuume ja pissan mukana alkaa olla verta. Ja sit on todella kurja olo. Näille ei ole löytynyt mitään järkevää syytä, eikä myöskään selitystä sille miksi nää oireet tulee niin rajuina niin vähässä ajassa. Mulla on ollut kerran munuaistulehdus. Se ei ollut hauskaa, selkäkipu oli ihan sietämätön enkä tiennyt miten päin pitäis olla. Edellisestä tulehduksesta olikin jo hetki aikaa, mutta eilen taas pukkasi oireet päälle. En tiedä kuvittelenko, vaikka onko noi harventuneet. Viime vuoden puolella mulla oli näitä valehtelematta kerran kuussa. Viime vuoteen verraten ei ole muuttunut kun kaks asiaa: syön päivittäin isokarpalokapseleita ja poistin karvat. Ai niin, ja vaihdoin tamponit kuukuppiin. Paras keksintö ikinä!
No niin, nyt on käsitelty mun sairaudet ja viimeaikaiset kuulumiset. Päivitän taas jossain kohtaa miten Väiskin kanssa menee, vai joko sekin kosahti. Toivottavasti ei, koska olisin ansainnut edes pienen palan onnea. Mäkin voisin onnistua joskus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti