Just tänään mä voisin pakata laukkuni ja lähteä matkalle. Ihan vain pienelle matkalle. Voisin lähteä ihan minne vaan. Ympäri maata on niin paljon selvittämättömiä asioita...
Toissailtana jouduin pyyhkäisemään silmiäni ikävästä. Katsoin TAAS Hopeanuolta maratonina ja mieleen tuli se kun istuin viikonlopun paikallani lattialla ja monia, monia tunteja päähäni väkerrettiin pikkuleteillä sinisen mustia pidennyksiä. Se oli yksi mun elämäni parhaista viikonlopuista. Huomasin, että hänkin oli blogannut minusta. Parempi, että kävi niinkuin kävi. Niin siellä luki. Kolahti minuun. Sattui ja vähän riipaisikin. Koko eri teille lähteminen oli jotain mitä ei olisi koskaan pitänyt tapahtua, mutta se oli väistämätöntä kun ottaa huomioon mitä tapahtui. Mutta ei mitään, näin aikuisten elämässä käy.
Tänään söin ekan kerran tälle viikolle terveellistä ruokaa. Paistoin kotimaista kirjolohifilettä pannulla, maustoin sen limepippurilla ja suolalla. Tuuppasin kasvikset mikroastiaan, kuumensin ne ja keitin munanuudelit ja vetäisin koko sopan sekaisin. Se oli huippua.
Sain työkaveriltani ihania neuleita talveksi. Vihreän jossa on venepääntie, se mätsää kivasti mun tukkaan. Sit on musta vähän pidempi, aika ohut ja poolokauluksinen. Viimeiseksi on keltainen napitettava, siinä on kaulukset ja kaikki. Tuolla ne nyt pyörii pesussa että saan ne kaappiin.
Sisutuskin on nyt valmis. Ruotsalaiset matot tulivat ja nojatuoli laskeutui lukunurkkaukseen. Nyt puuttuu enää verhot, nekin on vaan lyhennystä vaille valmiit. Kyllä se taas tästä etenee, vielä reissulle Ikeaan niin sitten kaikki on huippua.
Käyn kamppailua itseni kanssa siitä, että menenkö nukkumaan (huomenna aamuvuoro) vai katsonko vielä muutaman jakson Sinkkuelämää-maratonia. Huomenna piipahdan ostamassa lankoja paria joululahjaa varten ja aloitan ihanan terapeuttisen talviharrastukseni neulomisen! Ajattelin tehdä kaksi tuubikaulahuivia, toisen sammaleenvihreän ja toisen tummanlilan. Semmoisia jotka on vähän pidempiä, että saa kahteen kertaan kiepautettua kaulan ympäri. Toivon vaan että löytyy haluamassani väreissä sellaista lankaa mistä suunnittelin tekeväni huivit. Ehkä joku osaa arvostaa itsetehtyä joululahjaa, ainakin meidän mamma. Eli ei muuta kun lankaostoksille, jos vaan osaan ostaa riittävän monta kerää lankaa että riittää molempiin huiveihin että niistä tulee riittävän pitkät.
Mutta ei mulla muuta, haen vähän iltapalaa ja jatkan maratonia. Tack och adjö!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti